Seppo Jokinen: Lyöty mies

Seppo Jokisen Lyöty mies sisältää kolmetoista rikoskertomusta. Osassa kertojana on Jokisen aiemmista kirjoista tuttu komisario Koskinen. Osassa seikkailevat muut tutut poliisit ja osa kertoo muista ihmisistä. Tapahtumapaikat sijoittuvat tutusti Tampereelle.

Olen pitänyt Koskisen aiemmista dekkareista ja niin pidin tästäkin.

Hannu Hyttinen: Iso pipa

Isä sai joululahjaksi tämän uuden tampere-suomi sanakirjan. Kirja oli varsin hauskaa luettavaa tääläiselle entiselle tamperelaiselle.

Pino luettuja kirjoja

Viime aikoina on tullut luettua aika paljon. Suurin osa on ollut aika mitäänsanomatonta tavaraa. Itselleni tärkeää on ollut kuitenkin lukemisen helppous. En jaksa nyt kirjoittaa yksilöityjä juttuja eri kirjoista, mutta haluan itselleni kuitenkin merkitä ylös mitä sitä onkaan oikein tullut luettua. Tässä sitä sitten on listaa siitä mihin aikaa on käytetty jouluvalmistelujen sijaan.

Terry Pratchett: Valtio
Sara Gruen: Vettä elefanteille
Sari Peltoniemi: Suomu
Marianne Peltomaa: Pimeä portaikko
Sisko Ylimartimo: Anna ja muut ystävämme; L. M. Montgomeryn elämä ja sankarittaret
Maeve Binchy: Sydämenasia
Elliot Tiber ja Tom Monte: Taking Woodstock; rakkauden vallankumous
Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies
Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
Deborah Smith: Risteävien polkujen kahvila
Outi Pakkanen: Muistivirhe
Elizabeth Noble: Kirjeitä tyttärille
Debbie Macomber: Se vuosi muutti kaiken
Minette Walters Kameleontin varjo
Laura Honkasalo: Eropaperit
Tiina Torppa Murha naisen käsin
Olli Lindholm ja Ilpo Rantanen: Yhden yön tarina

Listaa tehdessä heräsi mielenkiinto kirjoittaa joistakin kirjoista enemmänkin. Ehkä kirjoitan tai sitten en.

Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä

Goa, Ganesha ja minä jatkaa Rannelan edellisestä kirjasta tuttujen Kertun ja Miran tarinaa. Tässä kirjassa minäkertojana on Mira. Mira ja Kerttu pääsevät Kertun äidin ja tämän miesystävän mukana lomamatkalle Intiaan. Kirja kertoo matkasta ja sen jälkiseurauksista tyttöjen elämässä.

Kirja on mukavasti kirjoitettu. Vaikka Miran elämässä on monia pulmakohtia tuntuvat ne kuitenkin selviävän. Matkustaminen on kuvattu elävästi.

Sirpa Kivilaakso: Satukuningatar Anni Swan

Sirpa Kivilaakso on kirjoittanut elämäkerran tunnetusta lasten- ja nuortenkirjailijasta. Elämäkerran lisäksi kirjassa on tulkintaa Swanin teoksista.

Olen aiemminkin perehtynyt Anni Swanin ja hänen sisarustensa elämään, joten sinänsä kirja ei antanut mitään uutta. Hyvin kirjoitettu ja selkeä esitys kohteestaan. Mielenkiintoista oli Swanin satujen tulkinta tämän oman elämän kautta. En tiedä pitäisikö tekstejä tulkita näin suoraan kirjoittajan elämän läpi.

Nora Roberts: Savuhuntu

Savuhuntu on niitä Robertsin kirjoja joihin on ympätty dekkarijuoni hömppäjuonen yhteyteen. Kumpikin on melkoisen helppo ja ennalta arvattava, mutta kyllähän tällä tietty viihdearvonsa on.

Tulipalot tulevat Reenan elämään lapsena tuhopolton tuhotessa perheen ravintolan. Hän aikoo isona poliisiksi ja tuhopolttojen tutkijaksi. Reena onnistuu suunnitelmissaan. Tulipalot ja onnettomuudet tuntuvat kuitenkin seuraavan häntä henkilökohtaisesti. Samaan aikaan seurataan Reenan elämän miestä, jonka polut leikkaavat sattumien kautta Reenan elämää vuosien ajan. Reenan ja miehen kohdatessa yltyy myös Reenaa seuraava tuli täyteen poltteeseen.

Satu Koskimies: Hurmion tyttäret

Koskimiehen Hurmion tyttäret kertoo kahdesta runoilijasta ja heidän välisestään ystävyydestä. Katri Vala ja Elina Vaara kuuluvat sukupolvensa tunnetuimpiin runoilijoihin. Kirja seuraa heidän elämäänsä lapsuudesta vuoteen 1930 vuorotellen olevilla puheenpätkillä.

Kirja oli ihan kepeää luettavaa. Lukukokemusta paransi osaltani se, että olen joskus perehtynyt Tulenkantajiin ja erityisesti Katri Valaan enemmänkin. Täysin taustoja tietämättömille kirja voi olla turhan hajanainen lukukokemus. Jäin kaipaamaan kirjaan jonkinlaista tietoa hahmojen myöhemmästä elämästä. Nyt tarina jäi jollain tavalla kesken.

L.M. Montgomery: Vanhan kartanon Pat

Olen iloinen, että tämä kirja on suomennettu. Toivottavasti Sisko Ylimartimo ja Minerva-kustannus jatkavat työtänsä suomentamattomien Montgomeryjen parissa.

Vanhan kartanon Pat seuraa Pat Gardinerin varttumista pikkutytöstä nuoreksi neidoksi. Varsinaista juonta kirjasta ei ole vaan se seuraa Patin elämää ja sen pieniä sattumuksia. Pat asuu perheineen vanhalla Silver Bushin maatilalla. Hän on intohimoisen kiintynyt kotipaikkaansa ja inhoaa kaikkia muutoksi, joita siellä tapahtuu. Niin perheen kuin ympäröivän maailmankin pitäisi pysyä ennallaan. Perheen lisäksi Patin elämän kiintopisteitä on perheen vanha taloudenhoitaja Judy Plum. Judy hallitsee tarinoillaan ja teoillaan koko Silver Bushia. Patin vanhemmat jäävät selvästi taka-alalle. Muutoksia kammoava Pat joutuu sopeutumaan kuitenkin niin kouluunmenoon kuin sisarusten varttumiseen. Onnekseen hän löytää ystävikseen sukulaistensa hoivissa asuvan Jingle-pojan ja naapuriin muuttavan Betsin. Ystäviensä kanssa Pat viettää lumotun ja onnellisen lapsuuden. Lapsuus vaihtuu neitoikään ja Pat kokee ensimmäiset ihastumisensa ja suuren surun ystävän menetyksenä. Elämä kuitenkin jatkuu. Kirjan loppuessa Pat jää rakkaaseen Silver Bushiin hoitamaan kotiaan opettajan uran sijasta. Jingle-Hilarykin on kasvanut ja lähtee opiskelemaa arkkitehtuuria. Pat jää yksin, mutta ei tunne itseään yksinäiseksi.

Pidin tästä kirjasta kovasti. Siinä on Montgomerylle ominaista viehättävyyttä. Kirja sijoittuu kaksikymmentä- ja kolmekymmentäluvuille sijottuen modernimpaan aikaan kuin Montgomeryn tunnetuimmat teokset. Näin nykypäivän näkökulmasta sekin on kuitenkin kaukaista menneisyyttä. Patin hahmo on välillä ärsyttävä ainaisessa muutosvastarinnassaan, mutta toisaalta se tekee hänestä elävän hahmon. Toinen elävä hahmo on taloudenhoitaja Judy vanhoine tarinoineen. Muut ihmiset jäävät Patin hahmon taustalle. Toivottavasti kirjan jatko-osa saadaan myös suomeksi, jotta pääsemme lukemaan Patin myöhemmistä vaiheista.

Saila Korpela (toim.): Mikä joulu!

Mikä joulu! sisältää kymmenen erilaista joulumuistelmaa. Mukana on myös Jukka Saarisen runoja, jotka virittävät lukijaa eri muistojen tunnelmiin. Tunnelmat vaihtuvat riehakkaista traagisiin, mutta kaikissa tarinoissa on jotain kokijalleen merkityksellistä. Ihan kiva joulukirja siis.

Kai Linnilä: Wanhan ajan joulu: tule joulu kultainen

Kirjastoon oli ilmestynyt joulukirjojen hylly. Minun oli suorastaan pakko lainata siita muutama opus.

Wanhan ajan joulu kertoo kaikista yleisistä jouluperinteistä ja niiden synnystä. Mukana on myös Kai Linnilän ja vaimonsa Kaari Utrion omia joulumuistoja. Kirja on varsin viehättävä myös ulkoasultaan.

Nora Roberts: Kaukainen unelma

Kaukainen unelma on ensimmäinen osa Nora Robertsin Unelma-trilogiaa. Sarja kertoo kolmesta naisesta, jotka ovat olleet erottamattomia ystäviä lapsesta asti. Laura on rikkaan hotellisuvun tytär, Kate orpo sukulainen, jonka Lauran vanhemmat ovat ottaneet kasvatiksi ja Margo perheen taloudenhoitajan tytär. Tämä kirja kertoo Margon tarinan rakkauden löytämisestä. Margo on ollut Euroopassa tunnettu ja varakas malli, kun sotkeutuminen skandaaliin pilaa hänen maineensa ja tuhoaa hänet taloudellisesti. Margo palaa kotiin Kaliforniaan. Hän ei halua turvautua ystäviensä taloudelliseen apuun, vaan aikoo selviytyä itse. Pelastaakseen itsensä taloudellisesti Margo päättää perustaa kaupan, jossa myydään käytettyjä ylellisyysesineitä. Yritykseensä hän saa tukea ystäviltään ja ennenkaikkea Lauran veljelta Joshilta. Joshin ja Margon välillä on aina kipunoinut. Yllättävät käänteet ajavat parin intohimoisen rakkauden pauloihin.

Kirja on aikalailla ennalta arvattavaa höttöä, varsinkin Robertsia aiemminkin lukeneille. Joskus on vain nautinnollista sukeltaa täydellisen todellisuuspakoiseen maailmaan. Aion lukea sarjan muutkin osat kunhan ne kirjastosta käsiini osuvat.

Tuija Lehtinen:Missä olet, Sara?

Työharjoittelu ja sairastelu ovat tehokkaasti haitanneet lukemista ja kirjoittamista. Silloinkin kun muuten jaksaisi, on keskittymiskyky aivan muuta kuin pitäisi. Jotain kevyttä olen kuitenkin saanut luettua.

Tuija Lehtinen on kirjoittanut punkkarityttö Sarasta kolme romaania ja novellin. Nyt näkökulma on Saran pikkusiskopuolen Pinjan. Sara on kadonnut perheensä elämästä jo vuosia sitten. Pinja saa kuulla usealta taholta muistuttavansa siskoaan. Kaverinsa Nessan yllyttämänä Pinja alkaa tehdä salapoliisintöitä selvittääkseen itselleen millainen moniin ihmisiin lähtemättömän vaikutuksen tehnyt Sara oikein on ja minne Sara on päätynyt. Hän aloittaa tehtävän jäjittämällä Saran tunteneita ihmisiä. Samalla Pinja elää tavallista arkeaan ja kohtaa myös ensirakkauden. Lopuksi Pinja toteaa muistuttavansa Saraa monessa suhteessa, mutta välittävänsä liikaa muista ihmisistä tehdäkseen Saran kaltaisia katoamistemppuja.

Pidän Lehtisen kirjoitustyylistä ja huumorista. Nuortenkirjoissaan Lehtinen revittelee enemmän huumorilla ja vaikeillakin asioilla kuin aikuisille suunnatuissa hömppäromaaneissaan.

Eeva Tenhunen: Kuolema sukupuussa

Turvauduin jälleen vanhaan tuttuun lukemiseen. Tämän lukemisesta on tosin aikaa, enkä muistanut juonesta juuri mitään.

Leeni palaa Italiasta Suomeen epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Hän aikoo kirjoittaa kirjailijatätinsä Emilian elämäkerran. Leeni asettuu Tuulenpesäksi kutsuttuun sukutaloon. Hän tapaa pitkästä aikaa serkkujaan ja lapsuutensa ystäviä. Emilian haastattattelu ei kuitenkaan suju niinkuin Leeni on suunnitellut. Täti vihjailee suuresta salaisuudesta, mutta ei kerro kuitenkaan mitään. Suvullakin tuntuu olevan jotain kirjaa vastaan. Samaan aikaan Leenin italialainen aviomies alkaa lähetellä uhkaavia viestejä. Tunnelma Tuulepesässä ei olekaan niin leppoisa kuin ensin vaikutti. Tapahtuu epäilyttävä kuolemantapaus ja kohta toinen. Tapahtumat etenevät traagiseen loppuun saakka ja suvun salaisuudet selviävät.

Pidän Tenhusen kirjoitustyylistä. Erityisesti minua miellyttää hänen tapansa käyttää Isoja Alkukirjaimia Tärkeistä Sanoista. Tenhunen onnistuu yhdistämään hyvin humoristisen kerronnan ja dekkarijuonen.

Sinikka Nopola: Eila, Rampe ja elämän tarkoitus

Viime aikoina on sattunut useamman kirjan kohdalla, etten ole jaksanut lukea niitä alkua pidemmälle. Harmittaa sekin, että osa näistä kirjoista oli odottamiani uutuuskirjoja. No, ehkä joskus paremmalla ajalla yritän uudestaan. Tämän Nopolan kuitenkin kahlasin loppuun.

Eila, Rampe ja elämän tarkoitus on Nopolan neljäs hämäläiskirja. Olen lukenut aiemmat ja muistelen pitäneeni niistä. Olen kuunnellut ne myös äänikirjoina, joina ne toimivat todella hyvin. Tämäkin sopisi varmasti hyvin äänikirjaksi. Kirja on hyvin samankaltainen edellisten osien kanssa. Mielestäni idea oli jo menettänyt makuaan. Sanoisin arvioksi kirjasta laimean ihan kivan.

Rauha S. Virtanen: Seljan Tuli ja Lumi

Seljan Tuli ja Lumi lopettaa Rauha S. Virtasen nuortenkirjasarjan. Selja-sarjan neljä ensimmäistä kirjaa on kirjoitettu 50- ja 60-luvuilla. Muutama vuosi sitten Virtanen kirjoitti kirjan Seljan sisarusten myöhemmistä vaiheista. Seljalta maailman ääreen -kirja sijoittui Chilen sotilasvallankaappauksen 1973 aikaan Chileen ja Suomeen.

Seljan Tuli ja Lumi kertoo ajasta muutama kuukausi edellisen kirjan tapahtumien jälkeen. Päähenkilönä on Seljan perheen kuopus, 14-vuotias Tuli. Tuli on asioihin kiihkeästi kantaaottava nuori. Hän on ystävystynyt jo kirjeitse ikäisensä chileläiltyttö Lumin kanssa. Lumi on isänsä kanssa pakolaisena Suomessa. Kirjassa seurataan myös muiden tuttujen chileläisten elämää uudessa kotimaassa. Seljan tytöistä Margarita on Meksikossa toipumassa saamistaan vammoista ja Kris perheensä luona Kaliforniassa. Dodo on palannut Suomeen vauvansa kanssa menetettyään chileläisen miehensä Raulin vallankaappauksen pyörteissä. Seljan perhe tukee mahdollisuuksiensa mukaan pakolaistuttaviaan. Kirjailijasisar Virva lähtee tyttöjen vanhan ystävän Arin kanssa Chileen tutkimaan oloja ja haeskelemaan vanhoja tuttavia. Sillä aikaa Tuli ja Lumi kokevat Suomessa ystävyyttään koettelevia asioita. Kirja seuraa henkilöidensä elämää vuoden ajan. Toisen joulun aikaan asiat ovat jo monella tavalla paremmin ja romantiikkaakin on ilmassa.

Olen lukenut ensimmäiset Selja-kirjat joskus teini-ikäisenä ja pidin niistä silloin kovasti. Olen niihin myöhemminkin palannut. Seljalta maailman ääreen luin heti sen ilmestyttyä. Seljan Tuli ja Lumi päättää hienosti edellisessä kirjassa alkaneen tarinan. Virtasen teksti ei ole menettänyt viehättävyyttään.

Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset

Varakkaasta suvusta lähtöisin oleva Saskia työskentelee miesystävänsä ravintolassa. Hän huomaa olevansa miehelle pelkkä työrukkanen ja lähtee kävelemään suhteesta ja ravintolasta. Saskia palkkautuu myyjäksi kahden vanhan naisen pitämään nappikauppaan. Nappikauppa sijaitsee hiljaisen kävelykadun varrella. Saskia tutustuu myös muihin kadunvarren asukkaisiin. Uutta miestä etsiessään Saskia käy jopa pikadeiteillä, mutta miehiä taitaa löytyä lähempääkin. Saskian elämä kietoutuu läheisesti nappikaupan naisten elämään.

Nappikaupan naiset on tuttua jatkoa Lehtisen tuotantoon. Lehtisen kirjoissa minua viehättää niissä oleva huumori. Tässä kirjassa kirjailija on herkutellut erityisesti sivuhenkilöillä.

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Luin Westön uusimman romaanin viikonloppuna. Sen tarina jakautuu kahteen osaan, jotka kuitenkin linkittyvät toisiinsa.

Alkuosa kertoo Arielista, Jounista ja Adrianasta. Ariel ja Jouni ovat Kallion kasvatteja ja Arielin sukulaistyttö Ariadna tulee ylemmistä ympyröistä. He ovat 40-luvulla syntyneitä, sotaa seurannutta sukupolvea. Jouni on kovapintainen tappelija, Ariel herkkä soittajapoika ja Ariadna sisältä hauras. Epätodennäköiset ihmiset ystävystyvät ja perustavat lauluyhtyeen. Yhtye ei kaikesta huolimatta menesty ja ystävykset ajautuvat elämässä erilleen.Toisen osan kertoja on Frank, joka ystävänsä Peten kanssa tutustuu Ariadnan nuorempaan siskoon Evaan. Sekä Frank että Pete ihastuvat Evaan. Kirjoittavan Frankin vaiheita seurataan aikuisikään asti. Evan, Peten ja Frankin kolmikon vaiheet kietoutuvat yhteen Jounin, Ariadnan ja Arielin muodostaman kolmikon kanssa.

Westö punoo tarinassaan ystävyyttä ja rakkautta yhteiskunnallisen elämän kiemuroihin. Musiikki on tärkeä voima kaikille päähenkilöille ja se määrittää paljon kirjan tunnelmia. Historiaan perehtymätön lukija ei ehkä saa kaikkia tasoja irti kirjasta. Kirjailija tavoittaa minusta hyvin ajan ja tunnelmien yksityiskohdat. Pidin myös tavasta, jolla Westö toi aiempien kirjojensa henkilöitä sivuosaan tähän kirjaan.

Minä pidin tästäkin Westön kirjasta ja tulen varmasti lukemaan sen uudelleenkin. Uudelleen lukiessa pystyy paremmin paneutumaan kieleen ja tunnelmaan, kun jo tietää mitä tulee tapahtumaan.

Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan

Uutuuskirjojen aiheuttamaan ahdistukseen tein löytöretkiä kirjaston muihin hyllyihin. Dekkarihyllystä löytyi Eeva Tenhusen kirja Keisari seisoo palatsissaan. Olen joskus vuosia sitten lukenut tämänkin, mutta en muistanut tästä mitään.

Kirjan alussa kirjallisuudenopiskelija Liisa saapuu kihlattunsa Karin suvun kotikartanoon. Karin isoisä Erik Brenner on kuuluisa kirjailija, josta Liisa aikoo tehdä tutkielman. Kartanossa on Liisan mielestä uhkaava tunnelma. Edellisenä uutena vuotena on kuollut Keisariksi kutsutun kirjailijan pojan vaimo tapaturmaisesti. Kukaan ei halua puhua Liisan kanssa kuolleesta naisesta. Liisa joutuu uhkaaviin tilanteisiin ja pyytää paikalle tuntemansa komissario Martti Hallan. Suvun lähipiirissä sattuu toinenkin tapaturmainen kuolema. Kuolemista paljastuu yhä lisää epäilyttäviä piirteitä. Martti Halla tekee onneksi hienovaraisia tiedusteluja ja selvittää lopulta murhiksi paljastuneet kuolemantapaukset kaikki epäillyt kokoavassa istunnossa.

Vaihteeksi oli mukava lukea oikein vanhanaikainen dekkari sanan hyvässä merkityksessä. Kirja sijoittui kesään 1970, joten ajankuvauskin oli mainio. Tenhusen kirjoissa viehättää myös niissä esiintyvä huumori.

Ann Cleeves: Punaista tomua

Punaista tomua on kolmas Cleevesin Shetlandsaarille sijoittuva dekkari. Edelliset osat kertoivat talvesta ja kesästä. Nyt on vuorossa keväinen tarina. Tapahtumat käynnistyvät , kun eräällä saarella olevalla arkeologisilla kaivauksilla löydetään ihmisen luun kappaleita. Luulöydöstä järkyttynyt vanha rouva löydetään kohta kuolleena. Tapausta pidetään valitettavana onnettomuutena, mutta kun nuori arkeologi löydetään myös kuolleena on komisario Jimmy Perezillä on edessään visainen juttu. Saarelaisilla tuntuu olevan kaikilla vanhoja kaunoja ja salaisuuksia. Onneksi Perezillä on apunaan nuori saarelaispoliisi.

Punaista tomua on kelpo perusdekkari. Odotan mielenkiinnolla sarjan päättävää syystarinaa.

Runsaudenpula

Olen hukkumaisillani kirjoihin. Innostuin taas kerran syksyn uutuuskirjojen listauksista ja varailin niitä kirjastosta. Nyt niitä varauksia on alkanut tippua luettavaksi asti. Nytkin kirjastossa odottaa pari varausta hakemistaan. Uutuuskirjoilla on kahden viikon laina-aika Eikä niitä useinkaan pysty uusimaan, koska seuraava lukija odottaa jo vuoroaan. Kirjastokäynneillä mukaani tarttuu kaikenlaista mielenkiintoista. Olen jo joutunut palauttamaan kirjastoon lukemattomia ja mielenkiintoisia kirjoja. Nyt vielä käymäni kurssi on rajoittanut lukuaikaa entisestään. Kirjahylly on täynnä lukemista odottavia kirjoja ja aika on rajallinen.

Tässä tulee kohta lukemisesta pakkopullaa.

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Olen Hotakaisen Ihmisen osan luettuani hyvin vaikuttunut. En osaa eritellä tuntemuksiani. Hotakaiselta olen aiemmin lukenut Juoksuhaudantien, josta en erityisemmin pitänyt.

Ihmisen osa alkaa kirjamessuilta. Kirjailija kohtaa sattumalta entisen lankakauppiaan Salme Malmikunnaksen. Tämä suostuu myymään elämänsä kirjailijalle. Salme kertoo ja kirjailija kirjoittaa. Salme sanoo kertovansa totuuden, mutta voiko hänen sanaansa luottaa. Entä miten kirjailija muokkaa Salmen tarinaa. Malmikunnaksen perhettä on kohdannut joku paha asia, joka selviää kirjan kuluessa. Paha asia vaikuttaa koko perheen elämään.

Hotakainen keikauttaa pari kertaa koko tarinan ympäri. Kirja on absurdi ja samalla hyvin realistinen. Se on surullinen vaikka välillä naurattaakin. Minä pidin.

Kate Jacobs: Lankakaupan tyttö

Lankakaupan tyttö on jatkoa Jacobsin aiemmalle teokselle Pieni lankakauppa. Sen tapahtumista on kulunut viisi vuotta. Kirjan päähenkilöt ovat tuttuja Pienestä lankakaupasta. He joutuvat nyt uusien haasteiden ja kokemusten eteen ja selviytyvät niistä oman tyylinsä mukaan.

Lankakaupan tyttö on lämminhenkinen ja sujuva lukukokemus. Tarina imaisi minut hyvin mukaansa.

Jaska Filppula: Me ei oltu valtaosaa

Jaska Filppulan Me ei oltu valtaosaa on kertomus nuoren miehen lapsuudesta ja nuoruudesta. Poika varttuu äitinsä hoteissa Koskenkorvan kylässä viinatehtaan varjossa. Kasvaessaan poika saa kavereita, tekee erilaisia töitä ja perustaa bändin. Mikään ei suju oikein hyvin.

Pidin kirjasta kovasti. Se on hyvin kirjoitettu, täynnä soljuvaa tajunnanvirtaa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin ihmetellä miksi tämä tuntui tutulta. Tälläisiä nuoren miehen kasvukertomuksia on kirjoitettu paljon muitakin. Samalla ihmettelin, että miksei vastaavia nuoren naisen kasvukertomuksia ole kirjoitettu.

Heli Laaksonen: Pursu; tarina- ja marinakirja

Pursu on kokoelma Heli Laaksosen eri lehdissä julkaistuja kolumneja. Ne on kirjoitettu Laaksosen runoista tutulla lounaissuomalaisella murteella. Kirjoitusten aihepiiri vaihtelee ollen yleensä erilaista elämän ilmiöiden ihmettelyä.

Kieli oli alkuun outoa tälläiselle eri murre alueilla asuneelle ihmiselle, mutta kun sitä hetken makusteli alkoi se sujua. Osa jutuista oli hykerryttävän hauskoja ja osa ajattelemaan laittavia. Muiden kolumnikokoelmien tavoin Pursu on mielestäni parhaimmillaan luettuna useammassa erässä.

Donna Freitas: Pyhimysainesta

Donna Freitasin Pyhimysainesta kertoo 15-vuotiaasta Antoniasta. Antonia on melko tavallinen amerikanitalialainen koulutyttö. Hän asuu ankaran äitinsä ja mummonsa kanssa suvun herkkukaupan yläkerrassa. Ystävänsä Marian kanssa hän käy katolista tyttökoulua ja puhuu pojista. Antonialla on kuitenkin yksi erikoinen haave, hän haluaa ensimmäiseksi eläväksi pyhimykseksi. Toteuttaakseen haaveensa hän lähettää pyhimysehdotuksia Vatikaaniin. Antonia on ihastunut Andyyn ja pyytää apua pyhimyksiltä. Andy palkataan apulaiseksi kauppaan, mutta suhde ei etene Antonian toivomalla tavalla. Vanha kaveri Michael aiheuttaa myös murheita. Lopussa Antonia saa kuitenkin kokea ensisuudelman

Pyhimysainesta on ihan hauska kirja teinitytöille. Luterilaiseen kulttuuriin kasvaneelle puheet pyhimyksistä tuntuivat aika oudoille ja eksoottisille.

Kesken jääneistä kirjoista

Jostain syystä en osaa nyt keskittyä lukemiseen. Olen aloittanut useita kiinnostavia kirjoja, jotka laitan lukuyrityksen jälkeen taas hyllyyn. Osa näistä kirjoista tulee tulee todennäköisesti kesken jäämäänkin. Osa vaikuttaa ihan lupaavilta, mutta ajankohta on syystä tai toisesta väärä.

Minulla ei ole mitään pakkoa lukea kirjaa loppuun, jos se ei lähde vetämään. Lukeminen on minulle ensisijainen harrastus. Ja harrastuksestahan tulee nauttia, joten mikään ei pakota lukemaan epäkiinnostavaa kirjaa kokonaan. Opintoihin ja työhön liittyvät tekstit ovat eri asia.

Toisinaan luen jonkun kirjan hypellen vain, jotta saisin tietää mitä kirjassa tapahtuu. Joskus luen tälläisen hypellyn kirjan kokonaan, mutta siis eri järjestyksessä kuin pitäisi.

Pauli Kallio ja Kati Kovacs: Onnen lahjat 2; Tappele kuin mies

Onnen lahjat on kolmas Pauli Kallion käsikirjoittama ja Kati Kovacsin piirtämä sarjakuva-albumi. Päähenkilökolmikko jutustelee ja pohdiskelee maailmanmenoa. Piitu on nuori vihainen nainen, joka opiskelee kirjallisuustiedettä. Niko on Piitun poikaystävä. Mauri on Piitun eno ja suuri oluen ystävä.

Pidän Kovacsin persoonallisesta piirrostyylistä. Yleensä olen myös pitänyt Kallion käsikirjoittamista tarinoista, mutta nämä tarinat olivat jotenkin väsähtäneen ja itseään toistavan oloisia.

Jupu: Baarien nainen

Jupun Baarien nainen on kokoelma hervottomia sarjakuvia kolmekymppisestä naisesta baareissa, parisuhteessa ja ystävien ja sukulaisten keskuudessa. Parhaimmille jutuille nauroin ääneen kippurassa. Jupun sarjakuvia löytyy lisää blogista.

Debbie Macomber: Elämää ja unelmia Blossom Streetillä

Sain kesällä siskoltani pinon pehmeäkantisia hömppäkirjoja. Silloin tällöin innostun lukemaan oikein kunnon hömppäkirjoja. Kirjapino sai kuitenkin odotella tänne asti.

En aikaisemmin ole lukenut Debbie Macomberin kirjoja, mutta tyyli tuntui tutulta. Kirjassa on kolme naista päähenkilöinä: lankakauppaa pitävä Lydia, jonka neulontakurssille toiset osallistuvat. Alix hermoilee tulevia häitänsä, joiden järjestelyt paisuvat paisumistaan. Colette on nuori leski, jolla selvittämättömiä asioita entisen pomonsa kanssa. Lydia puolestaan huolehtii dementoituvasta äidistään ja ryöstön uhriksi joutuvasta sisarentyttärestään. Kirja seuraa naisten elämää kurssin ajan ja elämän mahdottomilta näyttäneet kiemurat selviytyvät.

Kirja oli lämminhenkistä perushömppää, jonka parissa oli ihan hauska kuluttaa muutama tunti aikaa. Taidan lukea jossain välissä myös toisen Macomberin kirjan, joka löytyy siitä siskon antamasta kirjapinosta.

Kjell Westö: Rennot suosikit; kertomuksia 1989-2004

Kjell Westön Rennot suosikit sisältää joukon ennen julkaistuja ja joitakin uusia novelleja. Kertomusten tapahtumaajat vaihtelevat 60-luvulta 2000-luvun alkuun. Joukossa on niin lapsuuden ja nuoruuden kuvausta kuin tilitystä ihmisten välisistä suhteista. Ihmiset ja suhteet ovat usein jollakin tavalla rikkonaisia. Yhteiskunnallinen asema ja aikakausi vaikuttaa yksilön elämään. Westö tuntuu ymmärtävän kuvaamiaan tilanteita ja ihmisiä ja huomioivan heikkouksien syyt.

Westö on yksi monista suosikkikirjailijoistani. Luin kertomuskokoelman nautinnolla. Tällä kertaa suosikeikseni nousivat kertomukset Erotuomari ja Melba, Mallinen ja minä.

Leena Lehtolainen: Henkivartija

Olen lukenut kaikki Leena Lehtolaisen kirjoittamat kirjat ja pitänyt niistä. Uuden kirjan ilmestyminen onkin aina merkkitapahtuma ja tartun innoissani uutuuteen.

Takakannen mukaan Henkivartija on uudenlaista Lehtolaista. Kieltämättä aihepiiri on erilainen, mutta kirjoitustyylistä tunnistaa Lehtolaisen. Päähenkilö Hilja Ilveskero on mielenkiintoinen hahmo. Hän on ulkomailla koulutuksen saanut henkivartija. Kirjan alussa hän on tiukan liikenaisen Anita Nuutisen henkivartijana Moskovassa. Erään tapauksen jälkeen Hilja ottaa lopputilin Nuutisen palveluksesta. Pian Nuutinen löydetään surmattuna ja Hilja herää huumattuna vieressään tämän huivi. Hilja haluaisi selvittää surman oman itsensä tähden. Hän palaa Suomeen ja huomaa kohta perässään olevan niin venäläisiä rikollisia kuin suomalaisia poliiseja. Nuutisen kuolema todetaan selvitetyksi ja Hilja alkaa suojella uhkauksia saanutta kansanedustaja Helena Lehmusvuota. Hilja huomaa jonkun seuraavan itseään edelleen. Kuka oikein uhkaakaan Lehmusvuota ja mitenkä venäläinen liikemies Paskevits oikein liittyy kaikkeen? Hilja huomaa sotkeutuneensa todella isoon juttuun. Selviytyäkseen hän joutuu käyttämään hyödyksi kaikkea oppimaansa. Voiko liian epäluuloinen olla?

Yleensä en pidä kansainvälistä rikollisuutta käsittelevistä trillereistä. Suhtauduin tähänkin kirjaan pienellä ennakkoluulolla. Henkivartijassa on onneksi mukana huumoria, arkisuutta ja naisnäkökulmaa, jotka yleensä puuttuvat tämänkaltaisista. Uskallan suositella tätä muillekin Leena Lehtolaisen ystäville.

L. M. Montgomery: Tie eiliseen

Luin joku aika sitten, että Montgomeryltä on ilmestymässä ennenjulkaisematon teos, jonka novelleista osa on julkaistu kokoelmassa Tie eiliseen. Olen saanut tämän kirjan käsiini joskus kirjaston poistomyynnistä. Siitä on vuosia kun viimeksi olen lukenut nämä kertomukset, mutta nyt oli suorastaan pakko tarttua kirjaan.

Tie eiliseen sisältää yhteensä 14 novellia. Aihepiiri vaihtelee lapsikuvauksista kummitustarinaan. Osa novelleista on hyvin humoristisia, toiset liikuttavia tai surumielisiä. Rakkaustarinoitakin joukkoon mahtuu. Nekään eivät ole mitään siirappisia kertomuksia. Blythen perhe mainitaan kaikissa kertomuksissa, mutta enemmän tai vähemmän sivuosassa. Novellit tuntuvat suunnatun enemmän aikuisille kuin aivan nuorille lukijoille.

On vaikea nimetä kertomuksista yhtä suosikkia, koska keskenään ne ovat niin erilaisia. Huomasin nyt pitäväni eri kertomuksista kuin aiemmilla lukukerroilla. Mikään ei kuitenkaan tuntunut menettäneen viehätystään. Pettynyt lapsi on perinteistä Montgomeryä. Se kertoo orvosta pojasta, jota pompotellaan isosedän kuoleman jälkeen sukulaisten luota toiselle. Pat löytää sattuman kautta hyvän kodin enonsa luota ja samalla pelastaa enon maatilan velkojilta. Varjoon jäänyt nainen oli minusta joskus hyvin synkeä. Nyt pidin siitä. Siinä kaikki odottavat vanhan naisen kuolemaa. Kukaan ei usko vanhuksella koskaan olleen omaa elämää. Kuitenkin hänellä on omat salaisuutensa ja muistonsa suuresta rakkaudesta ja sen seurauksista.

Jään innolla odottamaan tätä uutta teosta samoin kun uutta suomennosta Vanhan kartanon Pat.

Uusi osoite

Muutan kirja- ja lukublogini tänne Bloggerille muiden blogieni seuraksi. Vanhat jutut löytyvät täältä. Tervetuloa uuteen kotiin.