sunnuntai 30. elokuuta 2009

Kesken jääneistä kirjoista

Jostain syystä en osaa nyt keskittyä lukemiseen. Olen aloittanut useita kiinnostavia kirjoja, jotka laitan lukuyrityksen jälkeen taas hyllyyn. Osa näistä kirjoista tulee tulee todennäköisesti kesken jäämäänkin. Osa vaikuttaa ihan lupaavilta, mutta ajankohta on syystä tai toisesta väärä.

Minulla ei ole mitään pakkoa lukea kirjaa loppuun, jos se ei lähde vetämään. Lukeminen on minulle ensisijainen harrastus. Ja harrastuksestahan tulee nauttia, joten mikään ei pakota lukemaan epäkiinnostavaa kirjaa kokonaan. Opintoihin ja työhön liittyvät tekstit ovat eri asia.

Toisinaan luen jonkun kirjan hypellen vain, jotta saisin tietää mitä kirjassa tapahtuu. Joskus luen tälläisen hypellyn kirjan kokonaan, mutta siis eri järjestyksessä kuin pitäisi.

lauantai 29. elokuuta 2009

Pauli Kallio ja Kati Kovacs: Onnen lahjat 2; Tappele kuin mies

Onnen lahjat on kolmas Pauli Kallion käsikirjoittama ja Kati Kovacsin piirtämä sarjakuva-albumi. Päähenkilökolmikko jutustelee ja pohdiskelee maailmanmenoa. Piitu on nuori vihainen nainen, joka opiskelee kirjallisuustiedettä. Niko on Piitun poikaystävä. Mauri on Piitun eno ja suuri oluen ystävä.

Pidän Kovacsin persoonallisesta piirrostyylistä. Yleensä olen myös pitänyt Kallion käsikirjoittamista tarinoista, mutta nämä tarinat olivat jotenkin väsähtäneen ja itseään toistavan oloisia.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Jupu: Baarien nainen

Jupun Baarien nainen on kokoelma hervottomia sarjakuvia kolmekymppisestä naisesta baareissa, parisuhteessa ja ystävien ja sukulaisten keskuudessa. Parhaimmille jutuille nauroin ääneen kippurassa. Jupun sarjakuvia löytyy lisää blogista.

maanantai 24. elokuuta 2009

Debbie Macomber: Elämää ja unelmia Blossom Streetillä

Sain kesällä siskoltani pinon pehmeäkantisia hömppäkirjoja. Silloin tällöin innostun lukemaan oikein kunnon hömppäkirjoja. Kirjapino sai kuitenkin odotella tänne asti.

En aikaisemmin ole lukenut Debbie Macomberin kirjoja, mutta tyyli tuntui tutulta. Kirjassa on kolme naista päähenkilöinä: lankakauppaa pitävä Lydia, jonka neulontakurssille toiset osallistuvat. Alix hermoilee tulevia häitänsä, joiden järjestelyt paisuvat paisumistaan. Colette on nuori leski, jolla selvittämättömiä asioita entisen pomonsa kanssa. Lydia puolestaan huolehtii dementoituvasta äidistään ja ryöstön uhriksi joutuvasta sisarentyttärestään. Kirja seuraa naisten elämää kurssin ajan ja elämän mahdottomilta näyttäneet kiemurat selviytyvät.

Kirja oli lämminhenkistä perushömppää, jonka parissa oli ihan hauska kuluttaa muutama tunti aikaa. Taidan lukea jossain välissä myös toisen Macomberin kirjan, joka löytyy siitä siskon antamasta kirjapinosta.

perjantai 21. elokuuta 2009

Kjell Westö: Rennot suosikit; kertomuksia 1989-2004

Kjell Westön Rennot suosikit sisältää joukon ennen julkaistuja ja joitakin uusia novelleja. Kertomusten tapahtumaajat vaihtelevat 60-luvulta 2000-luvun alkuun. Joukossa on niin lapsuuden ja nuoruuden kuvausta kuin tilitystä ihmisten välisistä suhteista. Ihmiset ja suhteet ovat usein jollakin tavalla rikkonaisia. Yhteiskunnallinen asema ja aikakausi vaikuttaa yksilön elämään. Westö tuntuu ymmärtävän kuvaamiaan tilanteita ja ihmisiä ja huomioivan heikkouksien syyt.

Westö on yksi monista suosikkikirjailijoistani. Luin kertomuskokoelman nautinnolla. Tällä kertaa suosikeikseni nousivat kertomukset Erotuomari ja Melba, Mallinen ja minä.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Leena Lehtolainen: Henkivartija

Olen lukenut kaikki Leena Lehtolaisen kirjoittamat kirjat ja pitänyt niistä. Uuden kirjan ilmestyminen onkin aina merkkitapahtuma ja tartun innoissani uutuuteen.

Takakannen mukaan Henkivartija on uudenlaista Lehtolaista. Kieltämättä aihepiiri on erilainen, mutta kirjoitustyylistä tunnistaa Lehtolaisen. Päähenkilö Hilja Ilveskero on mielenkiintoinen hahmo. Hän on ulkomailla koulutuksen saanut henkivartija. Kirjan alussa hän on tiukan liikenaisen Anita Nuutisen henkivartijana Moskovassa. Erään tapauksen jälkeen Hilja ottaa lopputilin Nuutisen palveluksesta. Pian Nuutinen löydetään surmattuna ja Hilja herää huumattuna vieressään tämän huivi. Hilja haluaisi selvittää surman oman itsensä tähden. Hän palaa Suomeen ja huomaa kohta perässään olevan niin venäläisiä rikollisia kuin suomalaisia poliiseja. Nuutisen kuolema todetaan selvitetyksi ja Hilja alkaa suojella uhkauksia saanutta kansanedustaja Helena Lehmusvuota. Hilja huomaa jonkun seuraavan itseään edelleen. Kuka oikein uhkaakaan Lehmusvuota ja mitenkä venäläinen liikemies Paskevits oikein liittyy kaikkeen? Hilja huomaa sotkeutuneensa todella isoon juttuun. Selviytyäkseen hän joutuu käyttämään hyödyksi kaikkea oppimaansa. Voiko liian epäluuloinen olla?

Yleensä en pidä kansainvälistä rikollisuutta käsittelevistä trillereistä. Suhtauduin tähänkin kirjaan pienellä ennakkoluulolla. Henkivartijassa on onneksi mukana huumoria, arkisuutta ja naisnäkökulmaa, jotka yleensä puuttuvat tämänkaltaisista. Uskallan suositella tätä muillekin Leena Lehtolaisen ystäville.

maanantai 17. elokuuta 2009

L. M. Montgomery: Tie eiliseen

Luin joku aika sitten, että Montgomeryltä on ilmestymässä ennenjulkaisematon teos, jonka novelleista osa on julkaistu kokoelmassa Tie eiliseen. Olen saanut tämän kirjan käsiini joskus kirjaston poistomyynnistä. Siitä on vuosia kun viimeksi olen lukenut nämä kertomukset, mutta nyt oli suorastaan pakko tarttua kirjaan.

Tie eiliseen sisältää yhteensä 14 novellia. Aihepiiri vaihtelee lapsikuvauksista kummitustarinaan. Osa novelleista on hyvin humoristisia, toiset liikuttavia tai surumielisiä. Rakkaustarinoitakin joukkoon mahtuu. Nekään eivät ole mitään siirappisia kertomuksia. Blythen perhe mainitaan kaikissa kertomuksissa, mutta enemmän tai vähemmän sivuosassa. Novellit tuntuvat suunnatun enemmän aikuisille kuin aivan nuorille lukijoille.

On vaikea nimetä kertomuksista yhtä suosikkia, koska keskenään ne ovat niin erilaisia. Huomasin nyt pitäväni eri kertomuksista kuin aiemmilla lukukerroilla. Mikään ei kuitenkaan tuntunut menettäneen viehätystään. Pettynyt lapsi on perinteistä Montgomeryä. Se kertoo orvosta pojasta, jota pompotellaan isosedän kuoleman jälkeen sukulaisten luota toiselle. Pat löytää sattuman kautta hyvän kodin enonsa luota ja samalla pelastaa enon maatilan velkojilta. Varjoon jäänyt nainen oli minusta joskus hyvin synkeä. Nyt pidin siitä. Siinä kaikki odottavat vanhan naisen kuolemaa. Kukaan ei usko vanhuksella koskaan olleen omaa elämää. Kuitenkin hänellä on omat salaisuutensa ja muistonsa suuresta rakkaudesta ja sen seurauksista.

Jään innolla odottamaan tätä uutta teosta samoin kun uutta suomennosta Vanhan kartanon Pat.

Uusi osoite

Muutan kirja- ja lukublogini tänne Bloggerille muiden blogieni seuraksi. Vanhat jutut löytyvät täältä. Tervetuloa uuteen kotiin.