maanantai 26. syyskuuta 2011

Tuija Lehtinen: Miss Seinäruusu

Tuija Lehtisen kirjoitustyyli on hauska ja leppeä. Lehtisen kirjojen äärellä on helppo viihtyä. Pelkän viihteen lisäksi niissä on usein myös ajattelemisen aihetta. Aikuisille suunnatut kirjat ovat hivenen kaavamaisempia kuin Lehtisen nuorten kirjat, joissa kirjailija pääsee revittelemään aiheiden puolesta laajemmalla skaalalla.

Miss Seinäruusun päähenkilö on toimittaja Rea Raunio. Rea osallistuu leikkimieliseen Miss Seinäruusu-kilpailuun ja tutustuu sen kestäessä komeaan maatilan perilliseen Marttiin. Martin vanhemmille Rea ei ole mieluinen miniä ja vuosien saatossa Rea saa sen huomata. Avioliitto Martin kanssa väljähtyy ja lopulta Rea saa kyllikseen elämästä Routakorven maatilalla. Rean uusi elämä radiotoimittajana ei suju aivan mutkattomasti. Martin ja Rean 6-vuotias poika Frans asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona. Ex-appivanhemmat työntävät kapuloita rattaisiin parhaansa mukaan niin Fransin, Martin kuin Rean työpaikankin suhteen. Pojan ollessa Rean luona keskittyy tämä täysillä Fransiin. Muina aikoina Rea yrittää keskittyä työhönsä ja rakentamaan elämäänsä uudelleen kokoon. Miehiä kuitenkin alkaa pyöriä Rean ympärillä jalkapallovalmentajasta runopiirin vetäjään. Myös Rean menneisyydestä tutut hahmot palaavat maisemiin.

Tuija Lehtisellä on tapana kirjoittaa kirjoihinsa todella hersyviä sivuhenkilöitä. Niitä riittää myös tässä. Sivuhenkilöt elävöittävät tarinaa eivätkä onneksi riistäydy käsistä. Rea säilyy oman tarinansa päähenkilönä.

Viihdyin Miss Seinäruusun parissa. Sen maailma on arkinen ja tuttu, mutta kuitenkin sopiva todellisuuspakoon. Viihdekirjoissa päähenkilö on alle kolmekymppinen, joka etsii ensimmäistä vakavaa suhdetta tai vaihtoehtoisesti keski-ikäinen, joka muuttaa elämänsä suuntaa. Pienen lapsen äitinä Rea oli tästä kaavasta mukava poikkeus. Rean suhde poikaan sai ansaitsemansa kuvauksen ja Fransista tuli oma henkilö tarinaan.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kirsti Ellilä: Eksyneet näkevät unia

Varjojen maassa maahisten parissa asuu Nimettömäksi kutsuttu tyttö. Hänet on löydetty kuolemaisillaan metsästä monta vuotta sitten. Nimetön ei muista entisestä elämästään mitään. Vain unissaan hän näkee välähdyksiä menneisyydestään. Unet ja kyyneleet erottavat hänet maahisista. Nimetön haluaisi muuttua maahisten kaltaiseksi, mutta toisaalta häntä polttaa halu saada tietää oma nimensä. Sattumalta Nimetön saa käsiinsä kauniin silkkitakin, jonka on täytynyt kuulua hänelle. Nyt hänen on pakko lähteä kauas ihmisten maille saadakseen tietää kuka hän oikein on johtolankoinaan silkkitakki ja kaulassaan oleva avain. Koiransa Jacobin kanssa Nimetön kohtaa matkallaan monta vaarallista ja outoa asiaa.

Pidin kirjasta. Kirjan maailma oli viehättävä ja varsinkin tarinan alkupuoli koukutti mukavasti. Minusta oli hyvä ettei tarinan maailmaa ollut selitetty liian yksityiskohtaisesti kuten monissa fantasiakirjoissa. Näin lukijan mielikuvitukselle jää enemmän tilaa. Hieman minua häiritsivät maapulliaiset, jotka muistuttivat ehkä liikaa Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären kakkiaisia.

Minun täytyy kehua vielä erikseen Kirsi Haapamäen tekemää kansikuvaa. Se sopii tunnelmaltaan kirjaan todella hyvin ja on muutenkin kaunis. Kirjan nimi on myös mielestäni hieno.

Maeve Binchy: Koko kadun kasvatti

Olen lukenut koko Maeve Binchyn suomennetun tuotannon. Osasta olen pitänyt paljon ja osa on päätynyt ihan kiva- osastoon. Minulla ei ollut erikoisempia odotuksia tämän kirjan suhteen, mutta varasin sen kuitenkin huomatessani sen kirjaston uutuuskirjoissa.

Koko kadun kasvatti kertoo yhteisöstä. Dublinilaisen naapuruston elämän muutos käynnistyy tarmokkaan amerikkalaisen Emilyn muutettua setänsä luo. Emily järjestelykyky joutuu koetukselle, kun hänen serkkunsa Noel kuulee tulevansa isäksi. Noelilla ja Stellalla on ollut yhden yön suhde ja nyt Stella on paitsi raskaana myös kuolemassa syöpään. Samaan aikaan Noel on huomannut juovansa liikaa ja päättänyt lopettaa alkoholin käytön. Alkujärkytyksen jälkeen asiat alkavat sujua ja kadun asukkaat tarjoavat auliisti apuaan. Noelin ja Frankie-vauvan lisäksi saavat muutkin ympäristön ihmiset äänensä kuuluville. Hankaluuksia aiheuttaa epäluuloinen sosiaalityöntekijä Moira.

Kirjan henkilökaartiin kuuluu lukuisa joukko Binchyn aiemmista romaaneista tuttuja hahmoja. Joskus tälläinen voi ärsyttää, mutta nyt se lisäsi kirjan lämmintä tunnelmaa. Minusta oli mukava lukea samoista tapahtumista useiden henkilöiden kautta.

Pidin kirjasta, mutta ei nouse suosikkieni joukkoon Maeve Binchyn kirjoista. Tämä on sujuva ja mukaansatempaava kirja, joka sopii luettavaksi silloin kun haluaa paeta hetkeksi todellisuutta.