keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Ulla-Maija Peltonen: Muistin paikat


Ulla-Maija Peltosen Muistin paikat kertoo vuoden 1918 tapahtumista ja niiden muistamisesta ja käsittelystä jälkeenpäin. Kirjassa läpikäydään sekä punaisten että valkoisten muistoja ja näkökulmia tapahtumiin.
Vuosi 1918 on jotenkin kiehtonut minua pitkään. Se on ehkä saanut alkunsa siitä että asuin lapsena ja nuorena Tampereella ja siellä näkyi tietyissä paikoissa vieläkin jälkiä paikalla käydyistä taisteluista. En tiedä onko suvullani ollut millaisia kytköksiä tapahtumiin ja olivatko he kummalla puolella. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, mutta en tiedä onko ketään asioista tietävää enää elossa. Enkä toisaalta haluaisi sohaista kysymyksillä kenenkään kipeisiin paikkoihin.

Kirjasta jäi mieleeni monta asiaa. Sodassa kaatuneita ja sen jälkeen teloitettuja punaisia haudattiin joukkohautoihin. Hautoja ja kuolinpaikkoja ei saanut merkitä eikä haudattuja saanut muistella. Kuolleista punaisista tehtiin epäihmisiä. Omaisten ei annettu surra vaan haavat pidettiin jatkuvasti auki. Toinen jotenkin järkyttävä kohta kirjassa oli sodan jälkeen kerätyt lasten piirustukset ja kouluaineet, joissa tapahtumia kuvattiin. Jotenkin sitä usein mieltää sodan vain aikuisten asiaksi. Myös sotaan osallistuvien kirjeet ja viestit kotiin olivat vaikuttavia.

Kirja oli hyvä, vaikuttava ja myös järkyttävä lukukokemus. En pystynyt lukemaan sitä kerralla läpi vaan välillä oli pakko lukea jotain aiheeltaan kevyempää.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Santtu Luoto ja Mikko Montonen: Juice


Luen mielelläni elämänkertoja. Juicen musiikista olen pitänyt. Juicen kuolemasta tuli hiljattain kuluneeksi viisi vuotta. Sekin sai minut lukemaan Santtu Luodon ja Mikko Montosen kirjoittaman elämäkerran.

Kirja oli helppo- ja nopealukuinen. Minulle kirja ei tuonut mitään uutta tietoa, mutta oli ihan mukava lukukokemus.

Sari Malkamäki: Viisas vaimo ja muita avioliittotarinoita



Novellit ovat kirjallisuuden laji, johon tulee paneuduttua harvoin. Se on sääli, sillä yleensä pidän niistä kovasti silloin kun niitä käsiini päätyy.

Sari Malkamäen novellikokoelmia olen lukenut ennenkin ja niistä pitänyt. Viisaan vaimon novellit kertovat nimensä mukaisesti parisuhteista. Asioita katsotaan monesta kulmasta ja niissä on mukavasti kierrettä. En osaa nimetä suosikkiani tai analysoida niitä nyt tarkemmin. Pidin kirjasta kovasti ja suosittelen näitä ja Malkamäen muita novelleja kovasti.

Elina Tanskanen: Jetlagissa



Omat lapseni ovat jo niin isoja, että vauva-ajat tuntuvat aika kaukaisilta. Äitiys- ja lapsiaiheiset kirjat kuitenkin kiinnostavat ja niinpä nappasin tämän opuksen kirjaston uutuushyllystä mukaani.

Jetlagissa on alaotsikoltaan yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen. Elina Tanskanen kirjoittaa omista kokemuksistaan ensimmäisen lapsensa kanssa. Kirja on jaoteltu eri aihealueisiin, joissa käsitelläänn mm. syömistä ja nukkumista. Kirjoittaja on ajatuksissaan tervejärkinen eikä sorru julistamaan yhtä ainoaa totuutta. Tekemiensä huomioiden lisäksi Tanskanen tarjoaa vinkkejä mistä hakea tietoa lisää.

En ole kirjan kohderyhmää, mutta tämä oli ihan mukava lukukokemus. Sain muistella omia kokemuksiani ja vertailla niitä kirjoittajan kokemuksiin. Tälläinen kirja olisi ollut mukava lukea silloin, kun itse odotin ensimmäistä lastani.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt


Nina Hemmingssonin sarjakuva Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt oli taas satunnainen löytö kirjaston sarjakuvien palautushyllystä. Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt on ensimmäinen ruotsalaisen Hemmingssonin suomeksi julkaistu teos. Kirjassa on erimittaisia kertomuksia ja yhden ruudun kuvia. Tarinat katsovat maailmaa yleensä naisen näkökulmasta. Ne käsittelevät masennusta, ihmissuhteita, ongelmia ja myös nuoruusmuistoja. Tyyliltään ne ovat rujoja, synkkiä ja silti jollain kierolla tavalla hauskoja.

Piirustustyylissä minua häiritsi alkuun hahmojen tyhjät valkoiset silmät. Siihenkin kuitenkin tottui. Aluksi en pitänyt tästä kovinkaan paljon, mutta kun pääsin sisälle albumin vinksahtaneeseen maailmaan viehätyin siitä kovasti.


lauantai 5. marraskuuta 2011

Henna-Kaisa Sivonen: Kasarikirja


Henna-Kaisa Sivosen Kasarikirjaa olen joskus aikaisemminkin selaillut. Sattumoisin kirjastossa käydessäni huomasin tämän hyllyssä ja nappasin sen kevyen lukemisen toivossa mukaani.

Kasarikirjaa varten on kerätty kymmenien ihmisten 80-luvulle sijoittuvia lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Sivonen esittelee aikakauden ilmiöitä laajemminkin. Kirjassa käydään läpi leikkejä ja leluja, koulunkäyntiä ja harrastuksia.

Minusta on mielenkiintoista lukea ihmisten muistoista. Minulle suurinta antia oli kirjan kuvitus. Se sai parhaiten omat muistot heräämään. Myös muistoista löytyi yhteisiä kokemuksia. Toisaalta välillä kirja tuntui liiankin yleistävältä. Ei elämä 80-luvullakaan kaikilla aivan samanlaista ollut. Toisaalta eroon voi vaikuttaa myös se, että olen muutaman vuoden vanhempi kuin suurin osa kirjaan haastatelluista. Ja lapsuusmuistoissa muutaman vuoden ero on aika merkittävä.

Kaikenkaikkiaan Kasarikirja oli ihan mielenkiintoinen luettava. Eniten se varmaan antaa toisille 80-lukuisen lapsuuden viettäneille, mutta tarjoaa varmasti mukavaa ajankuvaa muillekin. 

Matti Mäkelä: Ihmisen olosijat


Matti Mäkelän Ihmisen olosijojen lukemisesta on jo hieman aikaa. Mäkelä kirjoittaa lyhyitä juttuja sananmukaisesti ihmisen olosijoista. Olosijat vaihtelevat istumisesta tupakalla tulisijan edessä, osanotosta kokousmatkoihin ja maalaiselämän ja kaupunkilaiselämän eroihin.

Tämä oli mielenkiintoinen lukukokemus. Älykästä tekstiä oli ilo lukea. Lukiessani välillä hykertelin naurusta ja välillä väitin kirjoittajalle kiivaasti vastaan. Toisinaan nyökkailin hyväksyvästi.

Muistelen lukeneeni Matti Mäkelän kirjoituksia joskus aikaisemminkin. Tarkkaa muistikuvaa minulla ei näistä lukukokemuksista ole . Haluaisin tutustua Mäkelän muihinkin teksteihhin joskus eemmän.

Jukka-Pekka Palviainen: Joku vieraileva tähti


Joku vieraileva tähti on kertomus Annista ja Atesta. Atte on suosittu poika, joka haaveilee näyttelijän ammatista. Anni on tarkkiksen ainoa tyttö, joka kantaa huolta pikkuveljestään ja masentuneesta äidistään. Heidät tuo yhteen nuortenteatterin esitys Häräntappoase. Atte esittää näytelmässä pääosaa. Anni päätyy puvustamaan esitystä. Vähitellen heidän välilleen kehittyy jotain.

Kirjassa seurataan tarinaa vuorotellen kummankin näkökulmasta. Jälkimaku kirjasta on jotenkin ilmava. Asioita ei selitetä puhki, jolloin lukijan omallekin mielikuvitukselle jää työtä. Kirjassa oli myös paljon kiinnostavasti kuvattuja sivuhenkilöitä.

Kirjan luettua minulle jäi halu lukea Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Pidin kirjasta aikanaan kovasti ja olisi mielenkiintoista lukea se nyt pitkän ajan kuluttua.