maanantai 30. tammikuuta 2012

Jupu: Koirapuistojen nainen


Baarien naisesta tutun hahmon seikkailut jatkuvat. Jupun elämä näyttää vakiintuneen parisuhteen ja työpaikan myötä. Sähellyksestä ei kuitenkaan päästä eroon. Lisäjännitystä elämään tuo kasvava nelijalkaisten lauma. Välillä muistellaan myös Pikku-Jupun lapsuuden kokemuksia.

Koirapuistojen nainen on edeltäjänsä tavoin hilpeää luettavaa. Jään odottamaan jatkoa.

Ville Pirinen: Tärkeitä asioita


Ville Pirisen Tärkeitä asioita antaa puheenvuoron erilaisille ihmisille. Tilaa on kuusi ruutua ja sana on vapaa. Puheenaiheet vaihtelevat, mutta yleensä ihmisillä on jotain valittamisen aihetta. 


Tässä mielipiteensä kertovat Siiri, 25 ja Tuomas, 56. Pienistä asioista tulee isoja ja isoista pieniä. Ihmiset ja asiat tuntuvat tosilta. Samalla naurattaa.

Pidä Pirisen jotenkin rujosta piirrostyylistä.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Louisa M. Alcott: Tytöistä parhain


Ahdistavastä ja tylsästä päivästä on hyvä joskus paeta menneisyyteen. Louisa M. Alcott tunnetaan parhaiten Pikku naisista jatko-osineen. Ne samoin kuin tämänkin olen joskus muinoin lukenut. Pikku naisiin olen palannut aikuisiälläkin, mutta tätä en ollut uudelleen lukenut.

Kirjan alkuosassa päähenkilö Polly on 14-vuotias maalaistyttö, joka tulee vierailulle varakkaan Shawin perheen luo kaupunkiin. Vaatimattomaksi kasvatettu Polly ihmettelee suuren maailman tapoja. Pollyn ikätoveri Fanny yrittää käydä täysikasvuisesta neidistä, isoveli Tom kiusaa siskojaan ja tekee kolttosia, pikkusisko Maud on hemmoteltu kiukuttelija, perheen isä on työlleen omistautunut liikemies, äidille seuraelämä on kaikkein tärkeintä ja perheen isoäiti on toisten unohtama. Myös Polly herättää vanhanaikaisine tapoineen kummastusta kaupunkilaisnuorissa. Raikkaalla käytöksellään hän valloittaa vanhempien ihmisten sydämet ja esimerkillään saa perheen nuoret paljastamaan paremmat puolensa.

Toisen osan alussa Pollyn ensimmäisestä vierailusta on kulunut kuusi vuotta. Polly on pitänyt muihin tiiviisti yhteyttä ja vieraillut heillä usein. Nyt Polly ei kuitenkaan tule kaupunkiin vierailulle. Hän on päättänyt ruveta soitonopettajaksi elättääkseen itsensä ja auttaakseen veljeään Williä tämän opinnoissa. Shawin sisarusten elämä pyörii nyt seurapiirien ympärillä. Pollykin tuntee välillä vetoa ilonpitoon, mutta saa huomata monien ihmisten suhtautuvan eri tavalla työtätekevään tyttöön kuin rikkaan Fannyn ystävään. Rakkausasiat tuottavat myös monta pulmaa kaikille. Onneksi Polly on säilyttänyt lämminsydämisen luonteensa ja pystyy myös auttamaan ystäviään näiden kohdatessa vastoinkäymisiä. Lopulta myös sydämen asiat kääntyvät parhain päin.

Olipa opettavainen kirja, mieleeni tuli monta kertaa lukemisen aikana. Toisaalta kirja on kirjoitettu 1870-luvulla ja yllättävän monet kirjan tapahtumista ja aiheista voisi soveltaa myös nykypäivään. Opettavaisuutta ei ollut kuitenkaan liikaa. Polly ei ollut täydellinen pyhimys vaan hänelläkin oli heikkouden hetkensä. Henkilöt olivat elävästi kuvattuja ja heidän kohtaloihinsa jaksoi syventyä.  Ihmisten tavat ja asenteet olivat mielenkiintoisia. Aikuisena oli myös mukava lukea kirjaa aikansa kuvana. Mm. Pollyn taiteilijaystävättäret toivat mukanaan naisasiaa samoin Pollyn halu elättää itsensä. Lukukokemus oli siis ihan miellyttävä. Ei Alcott suotta ole klassikkoasemaansa saanut.

Lukemani kirja oli painettu vuonna 1993. Sen Eeli Jaatisen ilmeisesti 40-luvulla piirretty kansikuva on kyllä ihan hieno, mutta minulle Alcottin, samoin kuin Montgomeryn, kirjojen oikeat kannet ovat niitä valkopohjaisia sinisellä tai punaisella nauhalla ja useimmiten vielä Maija Karman kuvalla olevia.
Osallistun tälläkin kirjalla Sinisen linnan Marian Tuntemattomat tyttökirjat- haasteeseen.

torstai 26. tammikuuta 2012

Aila Meriluoto: Peter-Peter (Erään rakkauden asiapaperit)


Luin Aila Meriluodon Peter-Peterin ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten Meriluodon Vaarallista kokea-nimellä julkaistujen päiväkirjojen innoittamana. Pidin siitä silloinkin, mutta en osannut lukea sitä päiväkirjasta ja Meriluodon omasta elämästä erillisenä. Kesällä näin tämän sattumoisin Kirjatorilla pokkarina kahdella eurolla ja nappasin mukaani.

Kirjan juoni on yksinkertainen. Ruotsinsuomalainen kirjastonhoitaja Sanna tutustuu kirjeitse ruotsinvirolaiseen kirjailija-lääkäri Peteriin. Kirjeet johtavat suhteeseen, jonka Peter lopulta mitään selittämättä katkaiseen. Sanna yrittää selvitä tilanteesta parhaansa mukaan. Rakenne on mielenkiintoinen. Kirja koostuu enimmäkseen Sannan kirjeistä Peterille, muutamasta päiväkirjan katkelmista ja Sannan romaaniluonnoksista. Lopussa on Sannan tilitystä kirjailijalle ja Peterin vastaus kirjailijan kirjeeseen.

Tunnelataus kirjassa on hurja. Ensin Sannan mieletön heittäytyminen rakkauteen ja äkillinen syöksy epätoivoon. Lukiessani pääsin seuraamaan Sannan tunteita vierestä, samaistumaan niihin. Luettuani kirjan voin tietysti ihmetellä joitakin Sannan ratkaisuja. Samoin Peterin käytöstä. Toisaalta ymmärrän. Lukiessani tätä nyt olin jotenkin yllättynyt siitä, että Peter ja Sanna tapasivat oikeasti vain muutaman kerran. Sanan voima näkyy tässäkin. Peter-Peter ei ole kuitenkaan vain sanoja. En muista lukeneeni montaakaan kertaa näin hyvin kuvattua naisen himoa ja mielettömyyttä sen edessä.

Peter-Peter on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Se on voimakas kirja ja ansaitsee minusta arvostusta pelkkänä kirjana ilman taustan tietämistä.

Lionel Shriver: Jonnekin pois


Jonnekin pois on ensimmäinen lukemani Shriverin kirja. Poikani Kevin- kirjaa muistan joskus pyöritelleeni kirjastossa, mutta silloin se tuntui liian synkeältä itselleni. Shriveriä on monelta taholta hehkutettu, joten nyt minäkin uskalsin tarttua tähän.

Kirjan päähenkilä Shep on tehnyt koko ikänsä töitä päämääränään Toinen Elämä jossain lämpimässä ja halvassa asuinmaassa. Vaimonsa Glynisin kanssa Shep on tehnyt perehtymismatkoja eri puolille maapalloa. Rahat Toiseen Elämään olisivat jo koossa, mutta aina tuntuu tulevan jotain joka siirtää suunnitelman toteutusta. Ihmiset Shepin ympärillä pitävät Shepin haavetta vain turhan aikaisena haihatteluna. Nyt Shep on kuitenkin tosissaan. Liput on hankittu hänelle, vaimolle ja perheen teinipojalle. Shep on päättänyt lähteä vaikka ilman poikaansa ja vaimoaan. Tavarat on pakattu ja nyt pitäisi kertoa vain Glynisille lähdöstä. Glynisillä on kuitenkin myös kerrottavaa; hänellä on löydetty syöpä. Sairaus vie koko perheen elämän muutokseen.

Kirjassa seurataan myös toista pariskuntaa, Jacksonia ja Carolia. Jackson on Shepin työkaveri ja pariskunnat ovat ystävystyneet keskenään. Carolin ja Jacksonin vanhempi tytär sairastaa harvinaista perinnöllistä sairautta, joka vaatii jatkuvaa hoitoa ja nuorempi tytär hakee huomiota omilla keinoillaan. Elämä pyörii Flickan sairauden ympärillä. Jackson päättää piristää elämäänsä teolla, jolla on arvaamattomat seuraukset.

Kirjan lähtötilanne on mielenkiintoinen. Sairaus tai vammaisuus muutta monin tavoin kaikkien elämää. Tavoilla joita ulkopuolinen ei osaa edes kuvitella. Kirjassa käitellään paljon rahaa, koska raha pyörittää kaikkea. Miehen ja naisen sekä vanhemman ja lapsen välistä rakkautta ja mitä rakkauden nimessä voidaan toiselta ihmiseltä vaatia käsitellään myös.

Kirja oli välillä hieman raskaslukuinen. Varsinkin alkupuolella kirja oli välilläjotenkin tasapaksu. En löytänyt siitä heti tarttumapintaa itselleni. Henkilöt olivat ärsyttäviä ja tympeitä paitsi uhrilta vaikuttava Shep. Koko kirja vaikutti kovin amerikkalaiselta. Toisaalta koska kirjalla oli mittaa, saivat henkilöt lihaa luittensa ympärille ja heidän ratkaisunsa saivat ymmärrystä osakseen. Jacksonin paasaamista olisi voinut olla hieman vähemmän ja loppuratkaisu oli minusta turhan lälly. Kaikesta huolimatta Jonnekin pois oli minulle positiivinen lukukokemus. Poikani Kevin houkuttelee tutustumaan ja ehkäpä teen siihen kirjastossa tuttavuutta uudelleen.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Rick Riordan: Eksynyt sankari


Tympäännyin muutamaan lukemaani ns vakavampaan kirjaan ja tartuin tähän pojalleni lainaamaan kirjaan. Eksynyt sankari aloittaa Rick Riordanilta uuden sarjan. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin aiemmin ilmestynyt Percy Jackson -sarja. Tapahtumat sijoittuvat edellisessä sarjassa kerrottujen tapahtumien jälkeiseen aikaa. Kirjojen ideana on se, että muinaiset kreikkalaiset jumalat ovat edelleen olemassa ja asettuneet Yhdysvaltoihin. Kuten jo antiikin aikaan saavat jumalat lapsia ihmisten kanssa. Nämä puolijumalat omaavat erilaisia maagisia taitoja, joita he tarvitsevat elämässään. Puoliverisen elämä on vaaroja täynnä ja selviytyäkseen niistä heidät kootaan lapsena Puoliveristen leirille, jossa he oppivat hallitsemaan taitojaan.

Eksynyt sankari kertoo Jasonista, Piperistä ja Leosta. Nuoret ovat päätyneet samaan kouluun tietämättä todellista syntyperäänsä. Kirjan alussa Jason on menettänyt muistinsa. Tapahtumat käynnistyvät luokkaretkellä. Hurjien hetkien jälkeen kolmikko päätyy Puoliveristen leirille, jossa heidän todellinen luontonsa paljastetaan. Leirillä asiat ovat sekaisin Percy Jacksonin kadottua. Samaan aikaan joku jumaliakin muinaisempi uhkaa koko maailmaa. Jason, Leo ja Piper valitaan tärkeään pelastustehtävään, joka johdattaa kolmikon vaarojen täyttämälle matkalle halki mantereen. Aikaa on vähän ja jumalat yrittävät käyttää nuoria omina pelinappuloinaan. Lisää vaikeuksia matkaan tuovat Piperin kadonnut filmitähti-isä, oudot painajaiset ja Jasonin palautuvat muistikuvat.

Eksynyt sankari oli mukaansatempaava ja nopealukuinen kirja. Minusta kirjojen perusidea on mielenkiintoinen. Tapahtumat ja juonenkäänteet ovat hivenen ennalta-arvattavia, mutta se selittynee osittain kirjan varsinaisella kohderyhmällä. Poikani ainakin piti kirjasta kovasti. Minustakin tämä oli oikein mukava ja ennenkaikkea lukuhaluja herättävä välipala.




tiistai 17. tammikuuta 2012

Armas Alvari ja Matilda Katajamäki: Kirjeitä lapsiperheestä


Kävin viime viikolla Suomalaisen kirja-alessa. Muutaman muun kirjan ohella sieltä tarttui mukaani tämä opus. Kirja koostuu kirjeistä, joita koti-isä ja toimittajaäiti kirjoittivat toisilleen kustantajan pyynnöstä vuoden ajan. Kirjeissä käsiteltiin lapsiperheiden arkea, vanhemmuutta ja parisuhteita.

Kirjekokoelma oli mielenkiintoinen lukukokemus. Välillä nauroin sattumuksille lasten kanssa ja välillä tunsin suurta väittelynhalua kirjoittajien kanssa. Omat lapseni ovat jo sen verran isoja, että huomasin unohtaneeni monta asiaa pikkulapsiajasta. Yksinhuoltajana olin myös jotenkin yllättynyt siitä parisuhdeväännön määrästä, jota kirjoittajien perheissä oli.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Rauha S. Virtanen: Luumupuu kukkii


Kävin kesällä siskoni luona Karkkilassa ja löysin sieltä markkinoiden divaripöydästä aarteen, Rauha S. Virtasen kirjat Luumupuu kukkii ja Kiurut laulavat. Molemmissa oli vielä siistit kansipaperitkin jäljellä. Molemmat olen joskus lukenut, mutta muistikuvat kirjoista eivät olleet kovin selkeitä.

Luumupuu kukkii sijoittuu pieneen kylään suuremman kaupungin kupeeseen 60-luvulle julkaisuajankohdasta päätellen. Tapahtumia seurataan keväästä syksyyn. Kirjan päähenkilö Kati taitaa olla Virtasen päähenkilöistä nuorin. Kati on yhdentoista. Kesällä on edessä pyrkiminen oppikouluun. Se ei Katia huoleta. Hän on varma omista kyvyistään, vaikka koulussa joutuukin välillä erimielisyyksiin opettajan kanssa. Kati on ystäväjoukossaan johtava hahmo, vaikka onkin tyttö. Ystävykset harjottelevat sirkustemppuja ja aikovat pitää esityksen. Katin mielikuvitus on vilkas ja kuvitelmat saavatkin Katin ajoittain hankaluuksiin.

Hankaluuksia Katille tuleekin. Eräs sirkuslaisista loukkaantuu harjoituksissa, jolloin pojan äiti suuttuu ja syyttää tapahtuneesta Katia. Onnettomuuden seuraukset aihettavat myös hajaannusta sirkuslaisten joukossa. Suurin pettymys on kuitenkin epäonnistuminen oppikoulun pääsykokeissa. Kati valmistutuu palaamaan syksyllä kansakouluun. Katin isä puuttuu kuitenkin asiaan ja lupaa yhdessä äidin kanssa valmentaa Katia kesän aikana syksyn pääsykokeisiin. Kati ei asiasta innostu, mutta lupautuu kuitenkin luku-urakkaan yhdessä myös pääsykokeissa reputtaneen ystävänsä Tuulan kanssa.

Lukemisen lisäksi Katin kesään mahtuu paljon muutakin. Lasten täytyy auttaa vanhempien puutarhatilalla. Kati ja Tuula selvittävät myös salaperäisen puutarha-apulaisen tapausta ja sekaantuvat Katin perheen kotiapulaisen sydämenasioihin. Kesän kuluessa monet solmut avautuvat ja syksyllä Kati on valmis aloittamaan uuden koulun hivenen kypsempänä tyttönä.

Kirjassa on lämpöä ja nostalgista viehätystä. Se ei sorru opettavaisuuteen vaikka eräänlainen kasvukertomus onkin. Huumoria löytyy myös. Katin perhe vaikuttaa ihanteelliselta. Varsinkin isän ja Katin suhde on kuvattu mukavasti. Äiti jää hieman etäisemmäksi. Luonto on Virtasen kirjoissa tärkeässä osassa. Pystyin kuvittelemaan itseni Katin mukana metsään haaveilemaan ja seuraamaan puutarhan luumupuun kukkimista.
Olisin lukenut tämän jossain vaiheessa, mutta nyt luin tämän osana Sinisen linnan Marian Tuntemattomat tyttökirjat- haastetta. Minusta Luumupuu kukkii ei ehkä yllä Virtasen tunnetuimpien kirjojen vaikuttavuuteen, mutta on kuitenkin tyttökirjojen ystäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Agatha Christie: Hänet täytyy tappaa


Olen suurimman osan Christien tuotannosta jokus lukenut, mutta niinpä vain käsiini sattui ennen lukematon opus. Etsin pitkälle automatkalle jotain kuunneltavaa kirjastosta ja päätin poikienkin olevan tarpeeksi kypsiä Agathalle kesäisten Poirot elokuvien myötä.

Kirjan tapahtumat käynnistyvät jerusalemilaisessa hotellissa, jossa myös Hercule Poirot on lomailemassa. Hän kuulee sattumoisin ikkunasta keskustelun pätkän, jossa ääni toteaa, että hänet täytyy tappaa. Poirot jää tässä vaiheessa sivuun ja huomio kiinnittyy nuoreen lääketieteen opiskelijaan Sarahiin. Sarah tapaa hotellissa ranskalaisen psykiatrin ja amerikkalaisen Boyntonin perheen. Leskirouva hallitsee aikuisia lapsiaan sadistisella otteella. Saamme seurata tapahtumia hotellissa ja tulemme myös siihen tulokseen, että rouva Boyntonista olisi hyvä päästä eroon. Sarah yrittää tehdä tuttavuutta Boyntonin perheen nuorten kanssa, mutta joutuu täysin tyrmätyksi rouva Boyntonin taholta. Boyntonin perhe poistuu paikalta. Sarah jää jatkamaan lomaansa. Hän päättää tehdä retken muinaiseen Petran kaupunkiin. Ranskalainen tohtori ja kaksi englantilaista naista liittyvät retkikuntaan. Petrassa he tapaavat jälleen Boytonin perheen. Helteisen päivän jälkeen lihava ja sairaalloinen rouva Boynton löydetään kuolleena. Kuolema näyttää luonnolliselta.

Kirjan toisessa osassa Poirot palaa kuvioihin. Kuolemantapausta hoitava brittieversti on Poirotin vanha tuttava. Rouva Boyntonin kuolinajassa on jotai epäselvää. Matkustavaisten pitäisi päästä jatkamaan matkaansa ja eversti voi pidätellä heitä vain vuorokauden. Porot lupaa ratkaista tapauksen haastattelemalla paikalla olleita ja sen myös tekee. Dramaattinen loppukohtaus näytellään hotellihuoneessa kaikkien epäilyksen alaisten ollessa kuulolla ja vuorollaan syytteen kohteena.

Erittäin nautinnollista tekstiä. Dame Agatha on osannut pyörittää lukijaa, tässätapauksessa kuulijaa, mennen tullen. Odotin koko alkupuolen rouva Boyntonin kuolemaa ja mietin kuka hänet tulisi tappamaan ja miten. Poirotin keriessä tapahtumien vyyhtiä auki olin monta kertaa jo arvaavinani oikean loppuratkaisun, mutta tulin huomaamaan joutuneeni yhtä höplästä vedetyksi kuin tapausta tutkiva eversti.

Kirja on julkaistu alunperin vuonna 1938, joten se tarjoaa myös melkoista ajankuvaa brittiläisestä Palestiinasta ja sen aikaisista matkustustavoista.

Mato Valtonen: Rakkaani Alkoholi



Mato Valtonen taidetaan tuntea parhaiten Leningrad Cowboys- ja Sleepy Sleepers-kuvioistaan. Kaikenlaista muutakin on tullut tehtyä ja nähtyä. Alkoholi on liittynyt tekemisiin monasti. Kirjassa Rakkaani alkoholi Mato Valtonen tilittää suhdettaan viinan kanssa läträämiseen.

Kirja on kirjoitettu kirjeeksi Alkoholille. Mato on tehnyt pesäeron juomiseen ja käy läpi suhdettaan. Kirjassa ei tuomita tai paheksuta jos ei ihannoidakaan yleistä suomalaista juomakulttuuria. Se sisältää hervottomia alkoholin huuruisia seikkailuja ja surullisia kohtaloita. Pistää pohtimaan asioita hieman eri näkökulmasta kuin yleensä.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Charlaine Harris: Veren perintö


Veren perintö on viides osa telepaatti-tarjoilija Sookie Stackhousesta kertovasta sarjasta. Sookien tarina jatkuu suoraan edellisen kirjan lopusta. Sarjaa aiemmin lukemattomille kyytiin hyppääminen voikin olla vaikeaa. Sen verran paljon erilaisia hahmoja ja juonenkäänteitä on tähän asti ehtinyt jo kertyä.

Juonenkäänteitä riittää tähänkin kirjaan. Sookie mm. pelastaa pikkupojan hengen telepaatinkyvyllään, joutuu ihmissusiperheen vainoamaksi näiden epäillessä Sookien olevan syyllinen heidän tyttärensä katoamiseen ja saa kuulla mikä salaperäinen ominaisuus hänen veressään houkuttaa vampyyrejä. Tärkeimmät juonenkäänteet liittyvät taas vampyyreihin. Sookien serkku Hadley, joka oli muuttunut vampyyriksi ja nyttemmin lopullisesti kuollut, on jättänyt omaisuutensa Sookielle. Sookie matkustaa New Orleansiin selvittämään perintöään. Apunaan hänellä on Hadleyn vuokraemäntä, sympaattinen noita Amelia ja ihmistiikeri Quin. Hadley oli vampyyrikuningattaren tyttöystävä ja penkoessaan Hadleyn kuolemaa sotkeutuu Sookie kaulaansa myöten vampyyripolitiikkaan. Seurauksena on jälleen kerran runsasta verenvuodatusta. Henkilökohtaisemmalla sektorilla Sookien elämään tuo uusia tuulia ja intohimoa kehittyvä suhde Quinnin kanssa.

Samanlaista koukuttavaa, joskin hivenen itseääntoistavaa hömppää kuin aiemmatkin lukemani Harrisin kirjat. Ihan kivaa luettavaa silloin tällöin. Useammin luettuna ihmepelastumiset, uskomattomat juonenkäänteet ja jatkuvat verilöylyt alkaisivat minulla tökkimään liikaa.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä


Keski-ikäinen, eronnut Antoine haluaa piristää sisartaan Melanieta ja vie tämän viikonloppumatkalle Atlantin rannikolle. Sisarukset viettivät lapsena useita kesiä vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa tässä pikkukaupungissa. Vierailut loppuivat lasten äidin äkilliseen kuolemaan. Vanha tuttu paikka palauttaa sisarusten mieleen monia muistoja. Paluumatkalla Melanie on kertomassa jotain tärkeää veljelleen, kun he joutuvat pahaan auto-onnettomuuteen. Sisaren ollessa sairaalassa Antoine alkaa selvitellä äitinsä kuolemaa. Perheessä on vaiettu äidistä kaikki nämä vuodet ja nyt Antoine haluaa tietää miksi. Menneisyyttä penkoessaan hän joutuu miettimään myös suhtautumistaan entiseen vaimoonsa, lapsiinsa ja vanhempiinsa. Vanhojen solmujen auetessa tulee Antoinen elämään uusia tulevaisuuden näkymiä.

Olen lukenut Tatiana de Rosnayn aiemman kirjan Avaimen, josta myös muistan pitäneeni. Viimeinen kesä pysyi tarinana paremmin kasassa keskittyessään Antoineen. Äidin kuoleman selvittely sai välillä dekkarimaisia piirteitä ja luin innolla eteenpäin saadakseni tietää mitä oli tapahtunut. Antoinen hämmennys kaiken tapahtyneen keskellä oli minusta kuvattu hyvin. Kirjasta jäi jotenkin ilmava jälkimaku. Se on surumielinen, mutta samalla toiveikas.