maanantai 6. helmikuuta 2012

Ann Rosman: Noitavasara


Noitavasara on toinen Ann Rosmanin suomeksi julkaistu kirja. Majakkamestarin tyttären luin viime keväänä ja pidin sitä ihan mukavana luettavana. Noitavasara tapahtuu samoissa maisemissa ja murhia tutkii tuttu Karin Adler. Myös muita edellisestä kirjasta tuttuja henkilöhahmoja tavataan.

Nykyhetken tapahtumat käynnistyvät, kun joukko luokkaretkeläisiä löytää vanhasta uhrilehdosta kuolleen naisen. Naisen ruumis on aseteltu uhrikivelle kuin mestattu ja pää on poissa. Pää löytyy myöhemmin erään talon puutarhasta. Karin kollegoineen aloittaa tutkimukset. Hämmästys on suuri kun käy ilmi, että pää ja vartalo eivat ole saman henkilön. Myöhemmin outoja kuolemantapauksia paljastuu lisää.

Tässäkin kirjassa saamme seurata välillä menneisyyden tapahtumia. 50-luvulta käynnistyvissä takaumissa kerrotaan kellariin lukitusta pojan tarinaa. Lukijana jäin odottamaan sitä miten karmea tapaus liittyy nykypäivän murhiin. Myös 1600-luvun noitaoikeudenkäynnit näyttelevät varsin merkittävää osaa kirjan tapahtumista.

Noitavasara oli sujuva ja mukava lukukokemus. Minusta on ihan kiva lukea dekkareissa myös päähenkilöiden yksityiselämästä, mutta tässä sitä oli suhteessa ehkä hivenen liikaa. Samoin kuin tutkimukseen sinänsä liittymättömien ihmisten elämää. Toisaalta luin Majakkamestarin tyttärestä tutun Saran toipumisesta työuupumuksesta ihan mielelläni. Poliisityö jäi aika vähälle huomiolle varsinkin kun kyseessä on dekkari ja päähenkilö poliisi. Rosman onnistuu kirjoissaan kuvaamaan miljöötä kiinnostavasti ja elävästi. Marstrandin seutu ona varmaan kirjailijalle itselleen tärkeä paikka. Pienistä puutteista ja juonen epäuskottavuuksista huolimatta pidin kirjan kepeästä tunnelmasta. Tulen luultavasti jatkossakin lukemaan Rosmanin kirjoja.

Noitavasaralla aloitan Ikkunat auki Eurooppaan!-haasteen ja valloitan Ruotsin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti