perjantai 30. marraskuuta 2012

Kirsti Ellilä: Majavakevät


Kirsti Ellilän Majavakevään lukemisesta on jo jonkin aikaa, mutta yritän muistella lukukokemusta.

Majavakevään päähenkilö Hilla on Kolumbiasta adoptoitu tyttö, joka tuntee olevansa muukalainen perheessään ja koulussaan. Hillalle luonto on tärkeää ja hän seuraa kiinnostuneena lähistöllä pesää rakentavia majavia. Majavat aiheuttavat padollaan tuhoa metsälle ja sen omistava mies haluaisikin tuhota majavat. Hilla tuntee samaistuvansa majaviin ja tuntee olevansa yhtä epätoivottu tulokas kuin majavatkin. Toinen päähenkilö on Ilpo, samanikäinen poika, jonka suvulla on pieni mökki majavalammen rannalla. Ilpo joutuu tekemään koulutehtävää majavista ja haluaa kuvata niiden elämää videolle. Ilpon perhe on köyhä ja rahan vuoksi haluaisi myydä perintömökkinsä. Lapset tapaavat majavalammella ja päätyvät yhdistämään voimansa majavien puolustamiseen.

Kirjassa on mukana pieni fantasiaelementti, jota voi olla ottamatta huomioon ja selittää kaiken järjellä. Minusta se kuitenkin toi mukavaa lisää tarinalle.

Majavakevät on hieno kirja luonnosta, ihmisen identiteetistä ja vierauden tunteesta ja vaikeuksien voittamisesta.

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja


Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja sisältää 19 tarinaa nuorista ja alkoholista. Novellit olivat, paitsi aiheeltaan puhuttelevia, myös hyvin kirjoitettuja. Alkoholi liippaa kirjan nuorten elämää monilla tavoin. Osa juo itse ja joutuu sen takia hankaluuksiin ja toiset kärsivät läheistensä juomisesta. Osa törmää suomalaisen juomakulttuuriin ja sen ilmenemisnuotoihin muuten. Rannela ei saarnaa vaan jättää lukijalle mahdollisuuden ajatella itse.

Tuttavapiirini nuorissa muutamilla ovat ensimmäiset alkoholikokeilut olleet ajankohtaisia tänä syksynä. Vanhempana olen tietysti ilmiöstä hiukan huolissani ja pelkään aiheen kohta ajankohtaistuvan meilläkin. Toisaalta muistan myös omat kokeiluni ja törmäilyni. Aikuiset harvoin muistavat miten oleellinen asia juominen on nuortenkin elämää. Sitä se tosin on monille aikuisillekin.Osalle ihmisistä juominen kaikkine lieveilmiöineen on ongelma ja sitä hyssytellään liikaakin ja ajatellaan ettei asia koske itseä ja lähipiiriä. Aikuiselle kirja toimii hyvänä herättäjänä aiheeseen. Toivottavasti nuoretkin saavat kirjasta irti sen, että juominen voi olla myös kivaa, voi se aiheuttaa myös monenlaisia ongelmia eikä kaikkea tarvitse itse kokeilla.

Pidin kirjasta. Kertomusten hahmot ja tilanteet ovat eläviä ja todenmukaisia. Lukiessani välillä huvituin, järkytyin ja liikutuin. Yhden promillen jutuista saa aihetta ajatteluun.

torstai 29. marraskuuta 2012

Amy Tan: Ilon ja onnen tarinat


Olen lukenut Amy Tanin Ilon ja onnen tarinat, samoin kuin muutkin Tanin kirjat, joskus vuosia sitten. Pidin kirjasta paljon. Olen myös nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan joskus, mutta siitä minulla ei ollut selkeitä muistikuvia. Joku aika sitten sain tilaisuuden nähdä elokuvan uudelleen ja innostuin myös lukemaan kirjan.

Kirja kertoo neljästä kiinalaissyntyisestä naisesta, jotka ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin ja heidän neljästä tyttärestään, jotka ovat siellä syntyneet. Kirja seuraa äitien ja tyttärien tarinoita lomittain antaen kummallekin puheenvuoron. Äidit ja tyttäret haluaisivat väliensä olevan hyvät, mutta sukupolven ja kulttuurien erot vievät heitä eri suuntiin. Kirjan nykyhetken tapahtumien edetessä heidän väleihinsä löytyy enemmän yhteisymmärrystä. Äidit saavat välitettyä tietoaan ja kokemuksiaan ja tyttäret oppivat asioita itsestään ja taustastaan.

Elokuva oli myös ihan hyvä. Se noudatteli kirjan rakennetta ja tarinaa aika uskollisesti, mutta hieman supistetusti.  Tässä tapauksessa kirja veti pidemmän korren ollen minusta parempi. Kirja menee syvemmälle elämään. Elokuva oli enemmän kaunista katsottavaa.

Ilon ja onnen tarinat oli edelleen hyvä lukukokemus.

So American -haasteessa Ilon ja onnen tarinat osallistuu osioon Immigrant background. 

Salla Simukka: Toisaalla


Salla Simukan Toisaalla on rinnakkaisteos aikaisemmin julkaistulle Jäljellä-kirjalle. Kirjoissa eletään läheisessä tulevaisuudessa. Lapset luokitellaan jo nuorina taipumustensa mukaan eri lahjakkuusalueisiin ja tämä vaikuttaa heidän elämäänsä melkoisesti.

Samuel on tietokonenörtti, joka on juuri valmistunut koulusta. Työpaikkaa ei ole vielä löytynyt ja omat ja vanhempien raha-asiat huolestuttavat Samuelia. Samuel saa kuitenkin kutsun työhön, josta ei voi kieltäytyä. Aluksi Samuel on innoissaan kovapalkkaisesta ja haastavasta työpaikasta. Hän on päässyt kmukaan kehittämään uutta ja mullistavaa peliterapiaa. Samuel ohjelmoi pelin henkilöiden maailman tuntumaan ja maistumaan aidolta. Pikkuhiljaa hän alkaa kuitenkin huomata työssään liikaa outoja ja häntä vaivaavia asioita ja päätyy lopulta ennakoimattomaan ratkaisuun.

Kirjan alussa Samuel on jo ratkaisunsa tehnyt ja hän selvittelee sen seurauksia ja siihen johtaneita syitä. Tapahtumia seurataan välillä menneessä ja välillä nykyhetkessä. Jäljellä-kirjan oudot tapahtumatkin saavat selvityksen.

Jäljellä ja Toisaalla ovat varsin kylmäävä ja pelottavakin teospari. Simukka on osannut luoda uskottavan ja painostavan maailman, jonka toivoisi jäävän vain mielikuvitukseksi.


István Örkény: Minuuttinovelleja


István Örkényn Minuuttinovellit kulkivat matkassani pitkään. Kirja koostuu lyhyistä, yleensä alle sivun mittaisista novelleista. Kirjan olisi voinut ahmaista nopeasti, mutta enemmän siitä sai irti, kun kirjoituksia jäi makustelemaan pidemmäksi aikaa. Pienet jutut laajenivat mielessäni kokonaisiksi maailmoiksi, jotka olivat välillä kovin ankeita ja surullisia, mutta toisaalta hyvin humoristisia.

Pidin tästä kirjasta paljon.

Minuuttinovelleilla valloitan Unkarin.

Aino Havukainen ja Sami toivonen: Tatu ja Patu pihalla


Tatu ja Patu ovat olleet perheessämme monivuotisia suosikkeja. Uuden Tatun ja Patun syksyinen ilmestyminen on ollut riemastuttava hetki. Harmikseni pojat alakvat olla jo liian isoja näille kirjoille, mutta tyydyn hihittelemään näille sankareille sitten itsekseni.

Tatu ja Patu pihalla poikkeaa ulkonäöltään sarjan muista osista. Se on kooltaan pienempi ja paksumpi. Kuvitus on myös hieman luonnosmaisempaa kuin aikaisemmin. Laatu on ennallaan.

Tatu ja Patu pihalla on nimensä mukaisesti käsikirja pihapuuhiin. Se esittelee erilaisia pihaleikkejä ja leikkivälineitä. Kirja opastaa mm. kauppaleikkiin, kertoo lukuisia käyttötarkoituksia kepeille ja kävyille ja opastaa tekemään kukkaseppeleen. Siitä löytyy hauskoja ja hyödyllisiä vinkkejä kaikkeen mitä ulkona voi tehdä.

Pidin kirjasta, mutta olen kuitenkin  enemmän viehättynyt juonellisemmista Tatu ja Patu -kirjoista.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

James Herriot: Elämäni kissat


Olin viidennellä luokalla, kun kuvaamataidonopettajamme luki meille ääneen James Herriotin kirjaa Kaikenkarvaiset ystävämme. Ihastuin humoristisiin eläintarinoihin ja kertomuksiin eläinlääkärin työn sattumuksiin Yorkshiressa. En malttanut olla lainaamatta kirjaa ja lukematta sitä loppuun ennenkuin opettaja sai sen luettua. Luin myös suurimman osan Herriotin muista kirjoista. Edellisistä lukukokemuksista on monta vuotta.

Elämäni kissat on nimensä mukaisesti kirja kissoista. Herriot on koonnut tähän kissoista kertovia juttuja eri kirjoistaan. Joku jutuista tuntui tutulta, mutta en kuitenkaan ole lukenut kaikkia aikaisemmin. Olen joskus huomannut tämän kirjan kirjastossa, mutta en silloin tästä kiinnostunut. Herriot kertoo kissan olevan suosikkieläimensä ja sen huomaa. Hän kirjoittaa lämmöllä eläinlääkärin työssään tapaamista kissoista ja kissanomistajista. Ihmiset ja kissat ovat yhtä suuressa osassa. Eläinlääkärin työssään tapaamat kissat ovat usein sairaita, mutta onneksi tämän kirjan kertomuksissa on enimmäkseen onnellinen lopetus.

Elämäni kissat oli ihan mielenkiintoinen luettava. Se palautti mieleeni mukavia lukumuistoja ja teki minulle halun lukea enemmänkin Herriotia. Herriotin tuotantoon kirja on mukava kurkistus, mutta suosittelisin mieluummin lukemaan kokonaisen kirjan tämän kertomuskokkoelman sijasta. Alussa mainittu Kaikenkarvaiset ystävämme on hyvä aloitus. Toisaalta jos entisajan eläinlääkärin työn likaisemmat yksityiskohdat eivät innosta niin silloin tämä kirja on kelpo kurkistus kissojen ja ihmisten välisiin suhteisiin.

Kirjassa on myös viehättävä Lesley Holmesin kuvitus.

Elämäni kissat on ensimmäinen Lukudiplomi-haasteeseen lukemani kirja. Lukudiplomihaasteeseen liittyy myös tehtäviä. Tällä kertaa en niistä oikein innostunut. Sen sijaan liitän tähän muutamia valokuvia lähipiirini kissoista.

Vappu ja Volmari


Musta valvoo pienten lastenvaatteiden pakkaamista.

Sisu ulkoilee.

Vappu matkalle lähdössä.
 
Sisu ja Musta auttavat ikkunanpesussa.

Sunnuntain joulu.

lauantai 24. marraskuuta 2012

P. D. James: Syystanssiaiset


Pidän P. D. Jamesin dekkareista ja Jane Austenin kirjoista. Syystanssiaiset yhdistää nämä kaksi ollen Jamesin kirjoittama jatko-osa Austenin ehkä tunnetuimpaan teokseen Ylpeys ja ennakkoluulo. Suhtauduin kirjaan odottavin joskin hieman ennakkoluuloisin tuntein. Olen joskus lukenut Ylpeydelle ja ennakkoluulolle jatko-osan, jonka nimeä en nyt muista ja selaillut zombi-versiota. Toisten kirjoittajien tekemien jatko-osien suhteen olen vähän epäileväinen, mutta tämä kiinnosti.

Syystanssiaisten tapahtumat sijoittuvat muutamia vuosia Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumien jälkeen. Alussa kerrataan menneitä tapahtumia. Elizabeth ja herra Darcy asuvat lapsineen Pemberleyn kartanossa. Elizabethin sisko miehensä kanssa on vierailulla ja muitakin tuttuja henkilöitä on paikalla. Kartanossa valmistellaan perinteisiä suuria tanssiaisia, joihin on kutsuttu koko seudun kerma. Juhlia edeltävää iltaa vietetään kodikkaasti takkatulen ääressä, kun rauhan rikkovat pihamaalle ajavat vaunut. Vaunuissa on hysteerisenä Elizabethin sisar Lydia. Lydia ja hänen miehensä Wickham eivät ole olleet tervetulleita Pemberleyhin miehen tekojen vuoksi. Vaunukuskin puheista saadaan selville, että Wickham ja hänen toverinsa Denny olivat juosseen kiistellen metsään, josta hetken kuluttua kuului laukauksia. Kartanon miehen lähtevät Darcyn johdolla metsään etsimään miehiä. He löytävät metsästä Dennyn kuolleena ja verisen Wichamin tämän luota. Wickham syyttää itseään ystävänsä kuolemasta.

Loppukirja keskittyy paljon kuolemantapauksen selvittelyyn ja Wickhamin oikeudenkäyntiin. Toki naimakauppoja ja muitakin ihmissuhteita pohditaan. Herra Darcy saa aika ison roolin murhan ja oikeudenkäynnin ollessa miehisiä asioita. Elizabeth keskittyy enemmän kartanon hoitoon.

Syystanssiaiset oli ihan kiva kirja. Se oli sujuvaa luettavaa. Dekkarijuoni sujahti Austenin maisemiin kivuttomasti. En nyt vain oikein osannut keskittyä tämän lukemiseen. Joskus toiste olisin voinut pitää kirjasta enemmänkin, mutta nyt sen lukemisesta tuskin jää mitään isoja muistijälkiä.

Tuomas Kyrö: Miniä


Tuomas Kyrö jatkaa Miniässä Mielensäpahoittajan tarinaa. Asetelma kiepautetaan kuitenkin ympäri ja nyt ääneen pääseen Mielensäpahoittajan Miniä. Vanha mies on leimannut miniänsä turhaksi halailijaksi ja aivan liian kiinnostuneeksi kaikista nykyajan hömpötyksistä. Miniä on luonut uraa miehensä keskittyessä enemmän huolehtimaan perheestä. Appivanhempiensa suhteen hän on aina tuntenut olonsa epävarmaksi ja tuntenut ettei oikein kelpaa näille.

Miniä on valmistautunut viettämään rauhallista viikonloppua omissa oloissaan Mies ja lapset ovat matkustaneet tervehtimään miehen isää ja vuodeosastolla olevaa äitiä. Appi kuitenkin loukkaa jalkansa ja lähetetään kaupunkiin miniän vahdittavaksi. Miniä ei ole asiasta lainkaan innostunut. Asiat mutkistuvat entisestään miniän saadessa kiireellisen viestin työpaikaltaan. Tärkeät venäläiset asiakkaat ovat kohta lentokentällä ennalta sopimattomaan aikaan ja miniän pitää huolehtia heistä ison kaupan varmistamiseksi. Törmäys näyttää väistämättömältä ja kohta paikalle tulevat myös lapset perunasäkkiä raahaten.

Miniä on pieni ja sympaattinen kirja, joka toi tuttuun asetelmaan kiinnostavaa sukupolvien välistä vuorovaikutusta. Mukava, että sain käsiini tämän kirjan.

L. M. Montgomery: Perinnönjakajat


Minerva kustannua ja Sisko Ylimartimo ovat tehneet hienoa työtä tarjoten meille mahdollisuuden tutustua Montgomeryn aiemmin suomentamattomiin teoksiin. Minä ainakin olen niin laiska luemaan englanniksi, että olen todella mielissäni tästä mahdollisuudesta. Perinnönjakajia odotin innolla, koska olen kuullut paljon myönteistä tästä kirjasta.

Nimensä mukaisesti kirjan tapahtumat keskittyvät perinnönjaon ympärille. Isoista omaisuuksista ei kuitenkaan ole kysymys, vaan halun kohde on vanha ja hieman kolhiintunut kannu, johon liittyy romanttinen sukutarina.Sukukannua pitää hallussaan ikivanha Becky-täti, joka hallitsee Darkin ja Penhallowien sukuja itsevaltiaan otteella. Tuntiessaan kuoleman lähestyvän Becky-täti kutsuu suvun luokseen kuulemaan kannun tulevan omistajan. Penhallowit ja Darkit saapuvat runsaslukuisina paikalle, mutta Becky-tädillä on vielä yllätys varattuna. Hän ilmoittaa antavansa kannun sellaiselle suvun jäsenelle, joka vuoden ajan elää elämäänsä eniten Becky-tätiä miellyttävällä tavalla. Becky-täti kuolee pian kokouksen jälkeen ja sukujen jäsenet aloittavat ankaran kilvoittelun saadakseen kannun itselleen. Kaikenlaista ennättääkin tapahtua ennenkuin suvut kokoontuvat uskotun miehen luokse saadakseen selville Becky-tädin viimeisen tahdon. Luvassa on yllätyksiä, romantiikkaa, riitoja, hyvää tahtoa ja kieroilua.

Useissa Montgomeryn kirjoissa on hienosti kuvattuja sivuhenkilöitä. Perinnönjakajissa ei ole selviä päähenkilöitä vaan saamme tutustua isoon joukkoon ihmisiä. Montgomeryn kyky kuvailla ihmisiä koomisesti, mutta kuitenkin lämminsydämisesti pääsee tässä kirjassa oikeuksiinsa. Lemmentarinoitakin kirjassa on monenlaisia ja kaikki eivät suinkaan ole nuorten ihmisten. Mieleeni tuleekin useita Montgomeryn kirjoittamista novelleista. Kirjaan sisältyy myös surullinen lapsikohtalo, joka kuitenkin saa onnellisen päätöksen.

Pidin kirjasta. Hedelmätarhan Kilmeny oli minulle pieni pettymys, mutta tämä kyllä korvasi sen.

Kirjan ulkoasussa on mieman huvittava yksityikohta. Sisko Ylimartimo kirjoittaa jälkisanoissaan Montgomeryn kritisoineen kirjansa brittipainoksen kannen bonettihattuista tyttöä kirjan tapahtumien sijoittuessa 1920-luvun lopulle. Perinnönjakajien kannessa naisilla on 1900-luvun alun myllynkivihatut eli sama pikkuvirhe toistuu tässäkin. Muuten pidän kannesta ja sen tunnelmasta.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Erica Jong: Syvästi kaivaten


Onpa tullut pidettyä taukoa kirjoittamisessa. Luettu sen sijaan on ja nyt onkin iso pino kirjoja odottamassa kirjaamistaan muistiin. Kouluhommat tahtovat viedä aikaa ja niiden tiimoilta tulee istuttua koneen ääressä kiitettävästi, jolloin muu kirjoittaminen ja blogien lukeminen jää valitettavasti vähäisemmäksi. Mutta nyt olen saanut tehtyä muutaman isomman kirjallisen työn valmiiksi ja yritän saada tännekin tekstiä aikaiseksi.

Syvästi kaivaten on kertomus neljästä sukupolvesta juutalaisia naisia. 1905 Sarah Solomon pakenee Venäjän juutalaisvainoja Yhdysvaltoihin. Sata vuotta myöhemmin hänen tyttärentyttärentyttärensä Sara saa työpaikan amerikan juutalaisten historiallisesta arkistosta. Sara löytää arkiston kätköistä valokuvan isoisoäidistään nuorena naisena. Sara ryhtyy selvittämään sukunsa naisten menneisyyttä ja samalla omaa elämäänsä.

Sarah kertoo tarinansa ääninauhoilla, jotka hän on nauhoittanut vanhoilla päivillään. Sarahin kaksoisveli oli kuollut juutalaisvainoissa ja Sarah matkusti Yhdysvaltoihin tämän sijasta. Hänen oli tarkoitus tienata niin paljon, että voisi hankkia matkarahat muulle perheelle. Laivalla kaunis ja taiteellisesti lahjakas Sarah tutustuu varakkaaseen ei-juutalaiseen mieheen Simiin, jolla on oma osansa Sarahin tarinassa. Uudessa maassa Sarah aluksi raataa siirtolaiskaupunginosan hikipajoissa. Sinnikkyytensä ja lahjakkuutensa ansiosta hän päätyy piirtämään ja maalaamaan mainoskuvia postimyyntikuvastoihin ja suhteeseen pomonsa Levin kanssa.Simkin ilmestyy takaisin kuvioihin ja mutkistaa asioita.

Sarahin tytär Salome on jazz-tyttö, joka muuttaa 20-luvun lopulla Pariisiin. Kapinallinen Salome ei ymmärrä äitinsä tekemiä ratkaisuja. Salome viettää villiä elämää, perustaa kirjallisuuslehden ja kirjoittaa. Salomella on suhde mm. Henry Millerin kanssa. Pariisin ajasta hän kirjoittaa kirjan Paha tyttö Pariisissa. Kirja kielletään rohkeutensa vuoksi. Ennen toista maailmansotaa Salome palaa Yhdysvaltoihin. Sodan aikana hän pitää hetken aikaa koulua Euroopasta paenneen  Aaronin kanssa. Kirjallinen elämä vetää kuitenkin Salomea puoleensa ja hän jatkaa uraansa kahden lapsen kanssa. Salomen vaiheita seurataan päiväkirjojen ja kirjeiden kautta.

Sally on aina tuntenut olevansa rakastettu ja haluttu lapsi. Sisimmältään hä on kuitenkin epävarma. Sallyn isoäiti on taidemaalari ja äiti kirjailija. Sallylle jää musiikki. Hänestä tulee folk-laulaja, jota kutsutaan sukupolvensa tulkiksi. Viina ja huumeet vievät Sallya ja miehet ja rakkaudet seuraavat toisiaan. Sally kuolee liian aikaisin.

Sara on viettänyt lapsuutensa isänsä ja tämän uuden vaimon luona ja luullut äitinsä kuolleen. Neljätoistavuotiaana hän saa vahingossa tietää, että hänen äitinsä on kuuluisa laulaja Sally Sky. Sara karkaa New Yorkiin ja tutustuu siellä äitiinsä ja tämän sukuun. Aikuistuessaan Saran on tehtävä ero itsensä ja äitinsä välillä. 2000-luvun alussa Sara on eroamassa miehestään ja hänellä on tytär nimeltä Dove, sama nimi kuin Sarahin Venäjällä kuolleella pojalla.

Kirjassa puhutaan paljon juutalaisuudesta. Ei niinkään uskontona vaan kansana. Juutalaisuus vaikuttaa tavalla tai toisella kaikkien neljän naisen elämään. Se on erottava ja yhdistävä tekijä. Kirja on myös kuvaus äitien ja tytärten välisistä suhteista, sukupolvien välisistä siteistä. Se kertoo siitä, miten toista ihmistä ja tämän tekemiä ratkaisuja on vaikea ymmärtää, koska ei voi tietää kaikkia asioihin vaikuttaneita tekijöitä. Yhteys toiseen voi kuitenkin löytyä. Yksilöiden tarinoiden lisäksi Syvästi kaivattu on myös naisten historiaa sadan vuoden ajalta.

Pidin kirjasta. Salome sai eniten hahmoista eniten tilaa ja muodostui ehkä ehjimmäksi hahmoksi. Sallysta en oikein saanut otetta vaan hän tuntui lipuvan jonnekin taustalle. Voimakas Sarah oli minusta kiinnostavin ja olisin halunnut tietää hänen vaiheistaan enemmämkin. Saran osalle oli jäänyt yhteenvedon tekijän rooli ja hän jäi esiäitiensä varjoon. Kiinnostava kirja.

Syvästi kaivattu osallistuu So American- haasteeseen ja osioihin Jewish American Experience ja Modern Women Writers.

torstai 1. marraskuuta 2012

Tuija Lehtinen: Pesää!


Pesää! on Tuija Lehtisen nuorisolle suunnattu uutuus.Kirja koostuu viidestätoista toisiinsa linkittyvästä kertomuksesta. Kertomuksissa joukko pikkukaupungin nuoria elää kesää. Jokaisella tarinalla on eri päähenkilö, mutta muista kertomuksista tuttuja hahmoja on esillä. Lukija saa nähdä samat tilanteet useasta eri näkökulmasta ja joutuu huomaamaan, että kaikki ei aina ole sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää.

Tuija Lehtinen on kirjoittanut aikaisemminkin rakenteellisesti samanlaisia kirjoja, Mieleeni tulee ainakin Mopo. Joitakin lukijoita pirstaleinen saattaa ärsyttää, mutta minusta se oli mukavaa vaihtelua ja tarjosi hieman enemmän haastetta lukijalle. Huumori on ominaista Lehtisen kirjoille, eikä se puuttunut tästäkään kirjasta. Pesää! on oiva kirja niille, jotka haluavat lukea vähemmän kilteistä ja kunnollisista nuorista.