maanantai 31. joulukuuta 2012

2012


Raketit on käyty paukuttelemassa muutaman asteen pakkasessa. Pojat katsovat jotain komediaa telkkarista sipsejä syöden. Minä voinkin siis vetäytyä koneen ääreen pohdiskelemaan mennyttä kirjavuotta ja suunnittelemaan tulevaa.

Vuosi 2012 on ensimmäinen vuosi, jolta olen laskeskellut lukemisiani. Kirjablogin pidon aloitin aikoinani Vuodatuksen puolella keväällä 2008, josta muutin tänne Bloggeriin elokuussa 2009. Välillä oli yli vuoden tauko blogin pitämisessä ja nyt olen säännöllisesti kirjoittanut kevättalvesta 2011. 2012 on siis ensimmäinen vuosi, jolta olen kirjannut ylös kaiken lukemani. Keskenjääneitä kirjoja on muutamia, joita ei ole tänne kirjattu. Opintoihin on pitänyt lukea myös muutama opus, mutta niitäkään en ole tänne laittanut.

Yhteensä luettuja kirjoja kertyi tälle vuodelle 172 kappaletta ja keskimäärin olen lukenut kuukaudessa 14,3 kirjaa. Jonkinsorttisiksi tietokirjoiksi lasken näistä 21 kirjaa. Sarjakuvia olen lukenut 17 kappaletta. Lasten- ja nuortenkirjallisuuteen voitaisiin lukea 44 kirjaa. Itseäni kiinnosti lukemieni kirjojen tekijöiden sukupuolijakauma. Naisten kirjoittamia kirjoja löytyi 107 kappaletta ja miesten 53 kappaletta. Kirjoja, joissa on sekä mies- että naistekijä oli 12 kappaletta.

Tänä vuonna innostui erilaisista lukuhaasteista. Osallistuin useaan haasteeseen vaihtelevalla menestyksellä. Välillä olin kyllästynyt koko haasteisiin ja koin niiden jopa rajoittavan lukemistani. Sain haasteista myös potkua lukemiseeni. Ne lisäsivät lukemisen suunnitelmallisuutta ja saivat minut lukemaan myös sellaisia kirjoja joihin en olisi muuten ehkä tarttunut. Tällä hetkellä minulla on menossa ainoastaan Lukudiplomihaaste. Voi olla, että rajoitan haasteisiin osallistumisen ainakin hetkeksi tähän haasteeseen.

Vuosi 2012 oli hyvä lukuvuosi. Sain luettua melko paljon erityylistä kirjallisuutta. Luin sekä uudempaa että vanhempaa kirjallisuutta. Olen myös tyytyväinen saatuani kirjoitettua tätä blogia koko vuoden, vaikka välillä tuntuikin etten ehdi. Kaikista kirjoista en kirjoittanut kovin pitkästi, mutta olen tyytyväinen tähänkin.

Ensi vuodelle minulla on jo useampi kirja odottamassa lukuvuoroaan. Pinossa on joitakin uutuuskirjoja. Toisaalta haluaisin paneutua paremmin myös vanhempaan kirjallisuuteen. Mieleni tekisi lukea useampia kirjoja uudestaan. Omaan hyllyynikin on kertynyt monia lukemattomia kirjoja, jotka pitäisi myös lukea.

Haluan edelleen laajentaa lukutottumuksiani. Olen jotenkin jämähtänyt lukemaan aina samantyylistä kirjallisuutta. Aikaisemmin luin paljon laajemmin ja siihen haluaisin palata. Olen huomannut lukemiseni olevan painottunut länsimaiseen kirjallisuuteen. Tähänkin haluaisin muutosta.

Blogin suhteenkin minulla on suunnitelmia. Haluaisn paneutua myös kirjoittamispuoleen enemmän. Alunperin aloin kirjoittaa kirjablogia saadakseni itselleni paremman oikeutuksen lukea. Haluaisin kirjoittaa lukemisesta ja kirjoista laajemmin kuin tähän asti olen kirjoittanut. Pikkuhiljaa yritän paneutua tähän paremmin. Olen myös huono kommentoimaan muiden kirjoituksia. Tähän haluan myös panostaa tulevana vuotena.

Suurista suunnitelmista huolimatta haluan kuitenkin säilyttää aina lukemisen ilon. Lukemisesta ei pidä ikinä tulla pakonomaista puurtamista.

Lukuiloa, lukurauhaa ja lukuaikaa kaikille kirjojen ystäville vuoteen 2013!

So American

Innostuin Kirjavan kammarin Karoliinan So American- haasteen myötä lukemaan enemmän yhdysvaltalaista kirjallisuutta kuin muuten olisin lukenut. Luin haastetta varten itselleni uusia kirjoja sekä jo aikaisemmin luettuja. Merkitsin haasteeseen vain kategoriat. Osavaltioita aioin jossain vaiheessa myös merkitä ylös, mutta huomasin kirjoja kertyvän melkeinpä vain Kaliforniaan ja New Yorkiin, niin lopetin. Loppujen lopuksi osavaltioita olisi kuitenkin kertynyt, mutta en enää viitsinyt laskea niitä. Kategorioista sain täyteen 7/16, mutta joka kategoriaan sain jotakin merkityksi. Kaikkiaan luin haastetta varten 28 kirjaa.

Haaste tuntui välillä isolta ja joskus tunsin sen rajoittavan lukemistani. Toisaalta haaste oli mielenkiintoinen ja innostava. Ennenkaikkea koin sen mielekkääksi, koska sen vuoksi tulin lukeneeksi kirjoja joihin en muuten olisi tarttunut. Haaste sai minut poistumaan omalta mukavuusalueeltani ja sehän lienee eräs lukuhaasteidenkin tarkoituksista.

Alahaaste kategoriat:
1.Early American Literature (1/3)
Edgar Allan Poe: Pelon ja kuoleman kertomuksia 

2. American Poetry (2/3)
 Edgar Lee Masters: Spoon River antologia
Jack Keroauc: Haikujen kirja

3. American (Dark) Romanticism (1/3)
Edgar Allan Poe: Pelon ja kuoleman kertomuksia 

4. American Realism (1/3)
Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut


6. "The Lost Generation" + Depression-era (3/3)
Horace McCoy: Ammutaanhan hevosiakin
F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä


8. Jewish-American Experience (3/3)
Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Erica Jong: Syvästi kaivaten
Jennifer Weiner: Pieniä maanjäristyksiä



12. Southern Fiction (3/3)
Rebecca Wells: Jumalaiset jajasiskot
Alice Walker: Häivähdys purppuraa
Charlaine Harris: Veren sitomat
 
13. American Crime (3/3)
Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta
Donald E. Westlake:  Huonompi juttu
Walter Mosley: Sinipukuinen paholainen
 
14. Dirty Realism (1/3)
Raymond Carver: Oikopolkuja

15. Modern Women Writers (5/5)
Lionel Shriver: Jonnekin pois
Alice Walker: Häivähdys purppuraa
Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
Rebecca Miller: Pippa Leen yksityiset elämät
Sylvia Plath. Lasikellon alla
Erica Jong: Syvästi kaivaten

Ikkunat auki Eurooppaan!

Lähdin Kirjavan kammarin Karoliinan Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen innolla mukaan. Halusin haasteen myötä laajentaa lukumaisemiani. Tässä en kuitenkaan kovin hyvin onnistunut vaan luin enimmäkseen kirjoja, joita olisin lukenut muutenkin. Itäinen ja eteläinen Eurooppa jäivät harmillisen vähälle lukemiselle, mutta ainahan tilannetta voi korjata varsinaisen haasteen päätyttyäkin. 

Luin kuitenkin kirjoja 14 maasta ja yhteensä luettuja eurooppalaisia kirjoja oli 42 kappaletta. Alla on luetut kirjat maittain.

Pohjois-Eurooppa
Itä-Eurooppa
Etelä-Eurooppa
Länsi-Eurooppa
Keski-Eurooppa

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Jennifer Weiner: Pieniä maanjäristyksiä






Kingin ja muutaman muun synkemmän kirjan jälkeen tunsin tarvitsevani jotain kevyempää. Kesällä ostin Jennifer Weinerin pokkarin tarjouksesta yhdessä joidenkin muiden kanssa. Weineriä olen lukenut aikaisemminkin.

Pieniä maanjäristyksiä voitaisiin kai luokitella mom lit-kirjallisuudeksi. Se kertoo neljästä erilaisesta naisesta, joita yhdistää äitiys. Becky, Kelly ja Ayinde tutustuvat raskauden aikana joogaryhmässä. Lia on menettänyt oman vauvansa ja tutustuu muihin myöhemmin. Äitiys ei ole aivan sellaista kuin naiset ovat odottaneet. Elämänmuutos on haasteellista kaikille ja ja naisilla on myös omia huoliaan aviomiesten, äitien ja anoppien kanssa. Kolmikon kasvamista äitiyteen ja Lian surutyötä seurataan vuoden ajan. Vuosi tuo paljon muutoksia ja myös mahdollisuuksia parempaan ja onnellisempaan elämään.

Weiner onnistui kertomaan kevyesti vaikeista ja hankalista asioista. Lajille tyypillisesti loppuratkaisu toi kaikille naisille paremman elämän.Silti mielestäni kirja ei ollut liian sokerihöttöinen. Viihdyin kirjan parissa.

Pieniä maanjäristyksiä osallistuu So American-haasteen osioon Jewish American Experience.

Stephen King: Pimeä yö, tähdetön taivas


Olen pitänyt Stephen Kingistä pitkään. Suurin osa miehen tuotannosta on tullut luettua, joskin osa uusimmista on jäänyt väliin.

Pimeä yö, tähdetön taivas koostuu neljästä erilaisesta pienoisromaanista. 1922 on kertomus nebraskalaisesta maanviljelijästä, joka päätyy murhaamaan vaimonsa poikansa avustamana. Ison kuskin päähenkilö kostaa raiskauksensa ja murhayrityksensä. Kahden kaupassa syöpäsairas mies ostaa tienvarren kaupustelijalta jatketta elämälleen. Onnistuneessa avioliitossa vaimo saa tietää vuosikymmensten avioliiton jälkeen miehensä olevan sarjamurhaajan.

En voi olla ihailematta Kingin kykyä kirjoittaa tarinoita, jotka vangitsevat lukijansa. Mitään säikyttelyelementtejä nämä kertomukset eivät sisältäneet, mutta silti tunsin niskahiusteni nousevan pystyyn lukiessani. Varsinkin 1922 oli suorastaan hyytävä. King osaa kuvata ihmisiä. Mieskirjailijaksi King on myös sangen feministinen. Hänen naishahmonsa ovat eläviä ja toimeliaita eivätkä mitään koristeita kuten usein miesten kirjoittamissa teksteissä. King kuvaa hyvin myös lapsia ja nuoria, kuten 1922:n Henryä tässä kirjassa.

Kingilla osallistun So American-haasteeseen osioon Modern Men Writers.

Miten rikoskirjani ovat syntyneet - suomalaiset dekkaristit kertovat


Miten kirjani ovat syntyneet -kokoelmia on ilmestynyt vuosien myötä jo viisi. Miten rikoskirjani ovat syntyneet-teoksella on sama lähtökohta. Dekkariseura järjesti Helsingin yliopistolla luentosarjan, jossa joukko suomalaisia rikoskirjailijoita kertoi urastaan. Nämä luennot on koottu kirjaksi. Mukana on myös muutama kirjailija, jotka eivät luentoa pitäneet ja joku luennon pitänyt on jäänyt kirjasta pois.

Miten rikoskirjani ovat syntyneet oli kiinnostava kirja. Kirjassa oli mukana paljon tuttuja tekijöitä. Muutamalta olen lukenut koko tähän astisen tuotannon, mutta mukana oli myös itselleni täysin tuntemattomia tekijöitä. Kirjasta sai sekä kurkistuksen kirjailijan työhön että uusia houkuttelevia lukuvinkkejä.

Raymond Carver: Oikopolkuja


Muistelen joskus lukeneeni Raymond Carverilta jonkun novellikokoelman, mutta tämä se ole ollut.  Oikopolkuihin on koottu novelleja, joiden pohjalta Robert Altman on ohjannut elokuvan Short Cuts - Oikopolkuja.

Kirjan novelleista mieleeni tuli Helsingin Sanomissakin julkaistu sarjakuva Pieniä julmia tarinoita. Niin sarjakuvassa kuin kirjassakin tavalliset ihmiset joutuvat kohtaamaan vaikeita hetkiä, välähdyksiä vailla toivoa, jotka muuttavat heidän elämänsä. Tai sitten ei.

Novellikokoelmista on joskus vaikea keksiä mitä kirjoittaisi. Pidin kuitenkin Carverin tyylistä kirjoittaa.

Oikopolkuja osallistuu So American -haasteeseen osioihin Modern Men Writers ja Dirty Realism.

John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä


John Steinbeck on ollut pitkään eräs lempikirjailijoistani. Edellisestä lukemastani Steinbeckin kirjasta on kuitenkin vuosia. Hiiriä ja ihmisiä osui silmiini kirjaston palautushyllystä ja se tarttui mukaani.

Hiiriä ja ihmisiä on kertomus Lenniestä ja Georgesta. He ovat työn perässä kiertäviä maatyöläisiä 30-luvun Kaliforniassa. Lennie on mieleltään lapsen asteelle jäänyt jätti, josta George pitää huolta. Toveruksilla on unelmana saada vielä joskus oma pieni maatila. He ovat joutuneet lähtemään edellisestä työpaikastaan Lennien vuoksi ja saapuvat uudelle maatilalle. Aluksi asiat näyttävät sujuvan entiseen tapaansa, mutta pikkuhiljaa tapahtumat kärjistyvät hurjiin ratkaisuihin.

Hiiriä ja ihmisiä oli tunnelmaltaan jotenkin ahdistava kirja. Steinbeck kehitteli heti alusta lähtien painostavaa ilmapiiriä, joka sai minut odottamaan jotain kauheaa tapahtuvaksi ja kun se kauhea sitten lopulta tapahtui ei kirjan tunnelmasta tahtonut päästä eroon.

Äänikirjan luki Esko Salminen ja mielestäni hän teki sen taidolla. Lukijalla on äänikirjalle iso merkitys ja Salmisen tyyli oli kirjaan sopiva.

Tämä osallistuu So American -haasteeseen osioon The Lost generation& Depression Era.

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 eli Lasten ristiretki


Yläasteella meidän piti lukea Vonnegutin Teurastamo 5. Vaikutuin siitä silloin ja luin useita muitakin Vonnegutin teoksia samoihin aikoihin. Sen jälkeen en olekaan tainnut Vonnegutiin tarttua.

Teurastano 5:n keskushenkilö on Billy Pilgrim, sotamies, vanki, optikko ja ulkoavaruuteen siepattu mies. Tapahtumat kiertyvät 2. maailmansotaan ja Dresdenin pommitukseen. Sota kuvataan mielettömä ja outona kokemuksena. Toisaalta se on myös kuvaus sodanjälkeisestä ajasta, jolloin sota olisi pitänyt jättää menneisyyteen ja keskittyä elämään nykyhetkessä. Billy Pilgrim sinkoilee ajasta ja paikasta toiseen vetäen lukijan mukaansa.

Kirja teki vaikutuksen edelleen. Luin sitä varmasti eri näkökulmasta kuin silloin joskus. Teurastamo 5 on traaginen, synkkä, humoristinen ja jollakin tapaa myös lohdullinen kirja.

Teurastamo 5 osallistuu So American -haasteen osioihin Modern Men Writers ja Post World War II Classics.

Christine Nöstlinger: Lennä, lennä turilas


Christine Nöstlinger on itävaltalainen lasten- ja nuortenkirjailija, jonka kirjoista pidin joskus kovasti. En kuitenkaan oikeastaan muistanut niitä sen kummemmin ennenkuin Luin Sirpä Kähkösen Hietakehtoa. Hietakehdossa laulettiin Maikäfer flieg-laulua eli samaa  Lennä lennä turilas-laulua, josta tämä kirja on saanut nimensä. Se palautti tämän kirjan hyvin voimakkaana mieleeni ja seuraavalla kirjastokäynnilla etsin tämän käsiini.

Kirjassa eletään Wienissä kevättä 1945. Toinen maailmansota vetelee viimeisiään. Kirjan kertojana on yhdeksänvuotias Christel, joka ei muista sotaa edeltänyttä aikaa. Hän asuu äitinsä ja isosiskonsa kanssa laitakaupungin kerrostalossa. Isoäiti ja isoisä asuvat samassa talossa. Isä on sairaalassa loukattuaan jalkansa sodassa Venäjällä. Pommitukset ovat arkipäivää ja erään kerran pommit osuvat kotitaloon. Isoäidin ja isoisän puoleinen osa taloa jää pystyyn ja Christelin koti jää monimetrisen soraläjän alle. Onneksi rikas rouva von Braun pakenee tulossa olevia venäläisiä ja palkkaa äidin huolehtimaan huvilastaan. Äiti ja tytöt asettuvat esikaupunkihuvilaan, jonne tulee myös perheen isä. Isä on karannut sotasairaalasta sen muuttaessa eteenpäin. Huvilalle ilmestyy myös rouva von Braunin leskeksi jäänyt miniä kahden lapsensa kanssa. Heidänkin olisi pitänyt lähteä pakoon, mutta he eivät päässeet lähtemään ajoissa. Perheet yrittävät selvitä yhdessä ruokavarojen huvetessa. Lapset seikkailevat uudessa ympäristössä. Saksalaiset lähtevät ja pelätyt venäläiset valloittajat saapuvat tilalle. Tilanne on huolestuttava etenkin perheen isän osalta, joka oikeastaan on karannut saksalainen sotilas. Huvilaan muuttaa joukko venäläisiä upseereita ja jonkinlainen yhteiselämä muotoutuu. Rouva von Braun ystävystyy venäläisen majurin kanssa ja saa näin muillekin etuja. Christel ihastuu venäläisten kokkiin Cohniin ja joutuu pulmiin tämän ystävyyden vuoksi. Kirjan lopussa venäläiset jatkavat etenemistään ja tilalle tulevat hallinnollisemmat jälkijoukot.

Lapsen silmin sodan tapahtumat voivat näyttää hauskoilta ja jännittäviltä, mutta aikuisen silmin kirjan tapahtumat olivat aika hurjia.Kirjan tapahtumat pohjautuvat Nöstlingerin omiin lapsuuskokemuksiin ja minusta hän on onnistunut ilmaisemaan lapsen kokemusmaailman hyvin.

Lennä, lennä turilas ehtii vielä osallistua Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja osioon Itävälta

lauantai 29. joulukuuta 2012

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu


Olen joskus Kultahatun ja jotain muutakin Fiztgeraldilta lukenut. Selkeää muistikuvaa kirjasta ei ollut, mutta muistan  miksi tämän silloin luin. Kirjasta puhuttiin John Irvingin kirjassa Kaikki isäni hotellit ja siteerattiin Kultahatun loppulausetta. Tällä kertaa en oikein saanut otetta kirjasta ja lukeminen oli lähinnä vain läpilukua.

Kertoja Nick on kotoisin keskilännestä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän ei oikein tiennyt mitä tehdä. 20-luvun alussa hän muuttaa itään aikoen pörssivälittäjäksi. Hän asettuu Long Islandilaiseen vuokrahuvilaan. Lähettyvillä asustaa myös hänen pikkuserkkunsa Daisy miehensä Tomin kanssa. Heidän välityksellään Nick tutustuu paikalliseen seurapiiriin. Nickin naapurustossa asuu myös salaperäinen Jay Gatsby, johon Nick tutustuu. Seuraelämän pyörteissä käy ilmi, että Gatsby ja Daisy ovat tunteneet toisensa sota-aikaan. He ajautuvat uudelleen suhteeseen. Myös Tomilla on omat suhteensa. Tilanne ei näytä hyvältä ja erinäisten tapausten myötä Gatsby kuolee väkivaltaisesti. Hetken aikaa ilmassa on skandaalinkäryä, mutta se hälvenee pian. Daisy ja Tom jatkavat matkaansa ja Nick jää jäljelle miettimään kaikkea tapahtunutta.

Kultahattu olisi ansainnut ehkä kiireisiä joulun alusaikoja paremman lukuajankohdan. Nyt kirja jäi lähinnä ärsyttämään. En ole nähnyt kirjasta tehtyä elokuvaa. Uusikin versio taitaa olla tekeillä. Haluaisin nähdä tästä kirjasta myös elokuvaversion.




Jean Kwok: Käännöksiä


Kimberly on yhdentoista muuttaessaan äitinsä kanssa Hong Kongista New Yorkiin. Kimberlyn täti on muuttanut sinne aikaisemmin ja on varakkaissa naimisissa amerikankiinalaisen miehen kanssa. Alunperin äidin oli tarkoitus päästä hoitamaan tädin lapsia, mutta täti oli muuttanut mielensä. Äiti ja Kimberly ovat velkaa tädille kaikista maahanmuuttoon liittyvistä kustannuksista. Onneksi täti miehineen omistaa tekstiilitehtaan, johon Kimberlyn äiti pääsee töihin. Asunnoksi täti on järjestänyt lämmittämättömän huoneiston purkua odottavasta talosta. Kimberly aloittaa koulussa, jossa huono kielitaito ja oudot tavat tuottavat ongelmia. Äiti aloittaa raatamisen tehtaassa. Kimberly viettää koulun ulkopuolisen ajan tehtaassa auttaen äitiään, jotta he saisivat päivittäisen urakkansa valmiiksi. Koulussa Kimberly ystävystyy Annetten kanssa. Ystävyys tuo iloa Kimberlyn elämään, mutta myös vaikeuksia, koska Annettelle ei voi kertoa kaikkea. Tehtaalta löytyy myös Matt, josta on myös tukea uudessa maassa. Onnekseen Kimberly on hyvin älykäs ja loistaa varsinkin matematiikassa. Hän saa vapaaoppilaspaikan hyvästä yksityiskoulusta ja pystyy koulutuksen avulla haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta.

Pidin kirjasta, mutta silti siinä joku hieman tökki. Kimberlyn kertojan ääni oli hyvä ja uskottava. Kahden erilaisen maailman välillä tasapainoileminen oli myös kuvattu hyvin. Kirja nostaa hyvin esille myös olot, joissa tehtaan työntekijät joutuivat elämään. Jälkeenpäin kirjaa ajatellessani häiritsee minua Kimberlyn uskomaton koulumenestys, joka tekee kirjasta hieman liian uskomattoman. Lukiessa en niinkään kiinnittänyt asiaan huomiota. Käännöksiä on  selytymistarina ja sellaisena hyvin toivoa herättävä. Toisaalta voiko Kimberlyn älyn ja hyvän koulumenestyksen korostuminen masentaa vähemmän menestynyttä lukijaa?

Käännöksillä osallistun So American-haasteeseen osioon Immigrant Background.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut


Luin joskus kymmenen ikävuoden korvilla aikamoisen kasan myös ns. poikakirjoja. Mark Twainin Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailut olivat näiden kirjojen joukossa. Tomin seikkailuista muistan pitäneeni. Hucleberry Finn oli muistoissani paljon tylsempi. Ilman So American-haastetta tuskin olisin tähän enää tarttunut. Onneksi sen tein, sillä tällä lukukerralla ihastuin kirjaan, enkä enää ihmettele sen klassikkoasemaa.

Huckeleberry Finnin seikkailut jatkuvat siitä mihin Tom Sawyerin seikkailut loppuivat. Kirjan kertojana on nyt Huck. Tom ja Huck löysivät edellisen kirjan lopussa rosvojen aarteen ja heistä tuli sen myötä varakkaita nuorukaisia. Siihen asti Huck oli ollut Mississipin varren pikkukaupungin hylkiö, joka oli saanut pärjätä mieten parhaiten taisi. Huckin isä oli kaupungin pahin juoppolalli ja roisto ja Huckin äidistä ei ole mitään mainintaa. Varakas leskirouva ottaa nyt Huckleberryn kasvatikseen sivistääkseen tätä. Vapaaseen elämään tottuneella Huckilla on melkoisia sopeutumisvaikeuksia. Juuri kun hän tottunut kouluun ja kirkossa käyntiin, palaa omilla teillään ollut isäukko maisemiin. Tämä on kuullut Huckin rikastumisesta ja haluaa osille. Leskirouva ja kaupungin tuomari yrittävät estää tätä, mutta silloin isä kaappaa Huckin syrjäiseen metsämökkiin. Aluksi Huck on mielissään paluusta vapaaseen elämää, mutta ennenpitkää käy elämä juoppohullu isäukon kanssa mahdottomaksi. Huck lavastaa oman kuolemansa ja karkaa. Karkumatkan alkuvaiheessa hän tapaa leskirouvan sisaren karanneen orjan Jimin. Huck käy vakoiluretkellä naapurikylässä ja kuulee Jimiä epäiltävän hänen murhastaan.

Huck ja Jim lähtevät yhdessä matkaamaan lautalla alajuoksulle päin. Jim haluaa päästä orjuudesta vapaaseen osavaltioon ja tehdä työtä saadakseen rahaa ostaa vaimonsa ja lapsensa vapaiksi. Huck haluaa päästä eroon isästään ja seikkailla. Aluksi Huck on varsin epäluuloinen ja alentuva Jimin suhteen, mutta matkan aikana oppii arvostamaan Jimiä ja luottamaan tähän. Toverusten matka pitkin mahtavaa Mississippiä sujuu paikoin leppoisasti ja välillä melko hurjienkin sattumusten myötä. Epäonnekseen he Matkan luonne muuttuu, kun he törmäävät kahteen huijariin, jotka nimittävät itseään Kuninkaaksi ja Herttuaksi. Huck ja Jim joutuvat osalliseksi näiden huijauksista.

Etelässä seurue joutuu erään epäonnisen sattuman kautta erilleen. Herttua ilmiantaa Jimin karanneena neekerinä saadakseen tästä palkkion. Huck saa tämän selville ja päättää vapauttaa ystävänsä. Tom Sawyer ilmaantuu jälleen kuvioihin ja yhdessä pojat ryhtyvät suurisuuntaiseen vapautusoperaatioon, joka ei kuitenkaan suju aivan Tomin suunnitelmien mukaan.

Kuten sanottu pidin kirjasta. Huckin ja Jimin välisen suhteen kehittyminen oli mainiota seurattavaa. Huck oli koko ikänsä ajan elänyt yhteiskunnassa, jossa orjuus oli täysin normaalia ja orjat vain omaisuutta. Huck tuntee melkoisia omantunnontuskia auttaessaan karanutta orjaa ja näin varastaessaan toiselta. Kuitenkin ystävyys on tätä tunnetta voimakkaampi. Twain on osannut kuvata myös suuren joen maisemaa ja mahtia hyvin. Kirja on paikoitellen myös hyvin hauska. Verenvuodatuksen ja väkivallan määrä oli minulle yllätys, mutta toisaalta kuvaa ajankohtaa. Huck ja Jim ovat hyvin sympaattisia henkilöhahmoja. Herttua ja Kuningas kaikessa lurjusmaisuudessaan olivat jotenkin kiehtovia. Eniten kirjan hahmoista ärsytti Tom Sawyer, joka paljastui teatraaliseksi, omahyväiseksi viisatelijaksi. Tämä voi olla myös syy sille, etten aikaisemmin tälle kirjalle lämmennyt. Mieleni tekisi lukea nyt myös Tom Sawyerin seikkailut ja verrata sinä olevan Tomin hahmoa tähän, sillä muistan siitä Tomin toisenlaisena.

Lukemani Huckleberry Finnin seikkailujen käännös on Jarkko Laineen. Puhekielinen käännös sopi kertojana toimivan Huckin suuhun hyvin. Joskus puhekielisille kirjoille käy niin, että ne tuntuvat vanhentuneen, mutta tämä tuntui yhä edelleen elävältä tekstiltä.

So American -haasteeseen osioihin American Realism ja Slavery.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Sirpa Kähkönen: Hietakehto


Hietakehto on kuudes osa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa. Olen lukenut kaikki aikaisemmat osat ja pitänyt kaikista. Kirjat voi lukea myös erillisinä, mutta minusta kokonaisuuden lukeminen kannattaa. Silloin niistä saa ehkä enemmän irti tietäessään paremmin taustoja asioille ja ihmisille.

Eletään muutamaa elokuun lopun päivää vuonna 1943. Kesää vietetään Selma Kelon sukuhuvilalla maaseudulla. Rouva Kelo on palkannut kälykset Hilda ja Anna Tuomen taloutta hoitamaan. Nuori Mari hoitaa Tuomen kaksosia ja pikkuista Mikaelaa. Torpassa asustaa Charlotta vatikseen ottamansa Blombergin kanssa. Oppikoulua käyvä Juho toimittaa yhdessä Charlotan kanssa lehteä huvilaelämästä ja maailmantapahtumista. Huvilalla asustaa myös rouva Kelon vanha tuttava, vanhenevä taiteilija Hertta Miettinen. Naapurisaaressa asustaa rouva Kelon entinen mies Ilmari Lehtivaara uuden vaimonsa kanssa. Sotatilanne vaikuttaa uhkaavalta ja maailmalta kuuluu huonoja uutisia. Tulevaisuus ja eritoten lasten kohtalo huolettaa kaikkia. Kesää yritetään kuitenkin viettää perinteiseen tapaan. Huvilalle odotetaan vieraita, mutta suunnitelmat muuttuvatkun kuullaan tohtori Kelon tyttären sairastuneen Äänislinnassa. Tohtori ja Mari lähtevät matkalle kohti Äänislinnaa. Kesävieraat tulevat ja tuovat mukanaa huvilalle rintamalta palanneen Lassi Tuomen. Vieraat aiheuttavat lisää ristiriitoja talon väen elämään.

Hietakehto oli jotenkin ahdistava ja uhkaavatunnelmainen kirja. Loppupuolen saariretki ja uuden elämän syntymä hieman kevensivät tunnelmaa. Mutta ne lasten leikit... Vahva kirja, joka teki suuren vaikutuksen. Olen edelleen jotenkin sanaton. Henkilöista pidin eniten Lassi ja Hilda Tuomesta ja taiteilija Hertasta. Pidin myös Kähkösen paria aiempaa kirjaa tiiviimmästä henkilögalleriasta. Lakanasiivet ja Neidonkenkä olivat yhden päivän romaaneja. Hietakehdon tapahtumien levittäytyminen useammalle päivälle laajensi myös koko tarinaa, teki siitä ilmavamman.

Mieleni tekisi lukea koko tähänastinen Kuopio-sarja alusta alkaen uudelleen. Ehkä sitten ensi vuonna. Kähkönen jätti myös hahmonsa elämän keskelle ja haluaisin tietää myös sen, mitä heille tapahtuu.


lauantai 15. joulukuuta 2012

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä


Luin Sirpä Kähkösen Neidonkengän uudelleen verryttelynä suuresti odottamalleni Hietakehdolle.

Neidonkenkä sijoittuu sota-ajan Kuopioon, tarkemmin  sanottuna 9. päivään kesäkuuta 1942. Kähkönen pyörittää aikaisemmista kirjoistaan tuttuja ihmisiä ja samalla uusia henkilöitä saapuu näyttämölle. Ravintola Tatrassa valmistellaan liikemies Mertasen nimipäiväjuhlia. Mertanen on itse alkanut epäillä halukkuuttaa koko juhliin. Tuomen naiset leipovat ravintolaa varten pitkästä aikaa oikeaa leipää ja saavat sitä myös itse lapsineen syödäkseen. Tohtori Kelo on toipumassa talvisesta sairaudestaan ja katuu menneitä tekojaan. Tatran hovimestari Karlsson saa huonoja uutisia. Anna Tuomi tuntee vetoa klarinetisti Torkkeliin, jonka pitäisi huolehtia pienestä Saaralotasta. Entisestä toimittaja Lehtivaarasta on tullut liikemies ja hän kuljettaa ulkomaalaista lehtinaista Marieke Candrixia ympäri Kuopiota. Marieke on nähnyt työssään järkyttäviä asioita ja haluaisi hieman lepoa. Nuoret tytöt Mari ja Ani haluaisivat hieman iloa elämäänsä. Lapset Juho ja Saaralotta vaeltavat kaupungissa ja lähiseudun metsissä tarkkaillen ympäristöään. Muusikko Kalle Blomberg saapuu Tatraan bassonsa kanssa saa orkesterin soittamaan niinkuin joskus ennen.

Kähkönen osaa kirjoittaa karuista asioista kauniilla kielellä. En voi olla vaikuttumatta tästä kirjasta edelleen. Kirjan lapset ja nuoret on kuvattu sydämeenkäyvällä tavalla. Leivän leipominen Aleksanterinkadun talon leivintuvassa ja naisten lepohetki työn lomassa, pienillä asioilla voidaan kuvata suuria tunteita. Jos jotain moittimista voisin sanoa niin en pitänyt niin paljon Lehtivaaran ja Marieke Candrixin kohtauksista, vaikka kirjan kannalta ne merkittäviä olivatkin.

Tuula Korolainen ja Arja Kanerva (toim.): Satusaappaat ja runopilli


Tuula Korolainen ja Arja Kanerva ovat koonneet Satusaappaat ja runopilli -kirjaan lastekirjallisuutta käsittelevän Onnimanni-lehden artikkeleita vuosilta 1978-2008.Onnimannia olen joskus kirjastossa käydessäni mielenkiinnolla lueskellut. Satusaappaat ja runopilli olikin mukava katsaus lastenkirjallisuuteen. Kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja artikkeleja oli ilo lukea.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

William S. Burroughs: Kissa sisälläni


William Burroughsista tulee mieleeni huomattavasti rankemmat jutut kuin tämä kirja. Pienikokoinen kirja osui sattumalta silmiini kirjastossa. Uteliaisuus ja So American -haaste saivat minut tarttumaan siihen.

Kissa sisälläni sisältää pieniä muistoja Burroughsin kissoista, elämästä kissojen kanssa ja filosofisia pohdintoja kissojen alkuperästä ja merkityksestä ihmiselle. Samalla se vilkastuttaa myös lukijan aivotoimintaa.

Viehätyin kovasti tästä kirjasta. Osallistun sillä So American-haasteeseen osioihin Beatniks ja Modern Men Writers.

Einar Már Guðmunsson: Beatles-manifesti


Olen Einar Már Guðmunssonilta lukenut joitakin kirjoja aikaisemmin ja niistä pitänyt. Odotukseni olivar siis melko korkeallaaloittaessani Beatles-manifestin lukemisen. Kirja ei kuitenkaan saanut minua innostumaan. Tarina oli jotenkin ennakolta tuttu, yllätyksetön. Tai ehkä vain oli minulle väärä aika lukea tämä kirja.

Beatles-manifesti sijoittuu 60-luvulle Islantiin. Rock-musiikki iskee voimalla sikäläiseen nuorisoon. Poikajoukko haaveilee omasta bändistä ja tytöistä. Jonkinlaista kehitystäkin tapahtuu ja monenmoisia sattumuksia myös.

Tulipahan kuitenkin luettua ja valloitettua samalla Islanti.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Sylvia Plath. Lasikellon alla


Innostuin jossain vaiheessa Sylvia Plathin tuotannosta ja kahlasin läpi runot, päiväkirjan ja tämän Plathin ainoan romaanin. Lasikellon alla teki silloin suuren vaikutuksen. Kirjan uudelleen luku on aina välillä kummitellut mielessäni, mutta en ole aikaisemmin saanut sitä aikaiseksi.

Lasikellon alla vie meidät 50-luvun alkuvuosille. Kirjan kertoja Esther on kirjallisesti lahjakas opiskelijatyttö, jolla kaiken pitäisi olla hyvin. Esther on voittanut kirjoituskilpailusta kuukauden oleskelun ja mahdollisuuden tutustua lehtityöhön New Yorkissa. Muiden tyttöjen mukana Estheriä kuljetetaan huveista ja tilaisuuksista toisiin. Hän saa töistään kannustavaa huomiota. Mikään ei kuitenkaan tunnu Estheristä kiinnostavalta. Hän haluaisi vain nukkua. Hän pyörittelee päässään ajatuksiaan ja muistojaan, mutta ei saa mitään paperille. Aika New Yorkissa päättyy ja Esther palaa kotiinsa pikkukaupunkiin. Hänen pitäisi valmistautua jatkamaan opintojaan, mutta hän ei saa enää mitään aikaiseksi. Estherin ajatukset synkkenevät ja hän tuntee olonsa yhä toivottomammaksi. Unettomuus vaivaa eikä unilääkkeistä ole apua. Lopulta Esther päättää tappaa itsensä. Itsemurha ei kuitenkaan onnistu ja Esther päätyy mielisairaalaan. Siellä Estherin silmien eteen avautuu aivan uusi maailma.

Kirja teki tällä kertaa ehkä vielä suuremman vaikutuksen kuin ensimmäisellä lukukerralla. Lasikellon alla on loistava romaani. Masennuskertomuksena se on täysin uskottava. Pidän itseäni enemmän juonivetoisena lukijana. En jaksa innostua pelkistä kauniista lauseista. Lasikellon alla vakuutti minut kuitenkin myös kielellisesti.

Lasikellon alla osallistuu So American-haasteeseen osioihin Post World War II Classics ja Modern Women Writers.

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira


Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira on ehdottomasti eräs hauskimmista kirjoista, joita tiedän. Ensimmäisen kerran olen kuullut tämän lapsena ääneen luettuna ja sittemmin olen myös lukenut sen useaan kertaan niin itselleni kuin lapsillenikin. Olen myös nähnyt yhden kirjasta tehdyn teatteriversion ja kuunnellut sen äänikirjana. Fedja-setä, kissa ja koira -kirjalle on kirjoitettu useita jatko-osia, mutta mielestäni ne eivät vedä vertoja tälle ensimmäiselle, vaikka toki kelpo kirjoja ovatkin. Siihen voi vaikuttaa se, että ne ovat ilmestyneet lapsuuteni jälkeen.

Fedja-setä on kuusivuotias vakavamielinen poika, jota vakavuutensa takia sanotaan sedäksi. Fedja-setä osaa huolehtia itsestään vanhempien ollessa työssä. Eräänä päivänä hän tapaa kissan, Matroskinin, joka osaa puhua. Matroskin on asunut erään kieliä tutkivan professorin luona ja siellä oppinut puhumaan. Nyt hän on kuitenkin koditon. Fedja-setä haluaisi ottaa kissan luokseen asumaan, mutta pojan äiti ei halua lemmikkejä ja kieltää tämän. Fedja-satä suuttuu ja karkaa kissan kanssa kotoa. He päättävät muuttaa maalle. Matkalla he tapaavat Musti-koiran, joka myös osaa puhua. Kolmikko päättää liittyä yhteen. He asettuvat asumaan pieneen Prostokvashinon kylään autioksi jääneeseen taloon. Maalaiselämään liitty omat kommelluksens lehmän, traktorin, puhuvan naakan ja posteljooni Petshkinin kanssa. Samaan aikaan Fedja-sedän vanhemmat etsivät epätoivoisina poikaansa ja lopulta myös löytävät hänet. 

Lapsi lukee Fedja-sedässä riemastuttavan tarinan. Aikuinen lukee tarinan ja huomaa siinä myös yhteiskuntakriittisiä sävyjä. Kirja kestää useita lukukertoja ja itse ainakin huvitun kirjan parissa edelleen.

Fedja-sedällä valloitan Venäjän Ikkunat auki Eurooppaan- haasteessa.


Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin


Katarina Eskolaan ja Elsa Enäjärvi-Haavioon törmäsin ensimmäisen kerran lukiessani Eskolan yhdessä Satu Koskimiehen kanssa julkaisemia 50-luvun tyttöjä. 50-luvun tyttöihin Eskola ja Koskimies ovat koonneet omia nuoruuden päiväkirjojaan. Olen lukenut kirjan ja sen jatko-osat useampaan kertaan. Kiinnostuin tyttöjen taustasta enemmänkin ja luin myös Katarina n äidistä kirjoitetun elämäkerran ja myhemmin myös Satu Koskimiehen äidistään kirjoittaman Elämäkerran. Katarina Eskola on myös koonnut vanhempiensa kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista viisiosaisen Valistuksen sukutarinan, jonka olen myös lukenut.

Tytössä Pitkänsillan molemmilta puolilta Katarina Eskola sukeltaa kauemmas äitinsä menneisyyteen. Myös Elsa kirjoitti nuorena tyttönä päiväkirjaa. Kirjan alkupuoli koostuukin Elsa Enäjärven kolmesta päiväkirjasta vuosilta 1913-1920. Elsa varttuu vuosien kuluessa koulutytöstä nuoreksi opiskelijanaiseksi.

Kirjan jälkimmäisessä osassa Katarina Eskola erittelee äitinsä vaiheita tarkemmin ja sijoittaa ne historialliseen yhteyteen. Elsan nuoruusvuosiin mahtui paljon historiallisesti merkittäviä tapahtumia, kuten tsaarinvallan viimeiset vuodet, ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota sekä uuden valtakunnan ensi vuoden. Samaan aikaan Elsa vietti normaalia arkea, kävi koulua, riiteli sisarustensa kanssa ja ihastui ensimmäisiä kertoja.

Tyttö Ptkänsillan molemmin puolin on kiinnostava kirja. Se antaa hyvän kuvan kiinnostavasta historiallisesta ajanjaksosta ja on samalla nuoren tytön kehityskertomus. Eskolan historialliset pohdiskelut ja lisäselvitykset lisäävät kirjan kiinnostavuutta.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Mila Teräs: Perhosen varjo



Linnea on melkein neljäntoista ja hänen vanhempansa ovat eronneet. Hän tuntee olevansa liikaa kummankin vanhempansa uudessa elämässä. Äiti ja Linnea ovat muuttaneet äidin uuden miehen luokse ja Linnea on joutunut vaihtamaan koulua. Linnea on yksinäinen. Tytön isoäiti kutsuu tämän viettämään kesää kartanoonsa maaseudulle. Äitinsä vastustuksesta huolimatta Linnea matkustaa maalle.

Salaperäinen kartano puutarhoineen ja metsineen kietoo Linnean lumoukseensa. Isoäiti keittelee apulaisensa kanssa yrttijuomia ja Linnea joutuu viettämään aikaa yksinään. Kartanossa on kiellettyjä paikkoja, jotka vetävät Linneaa puoleensa. Linnea tapaa metsässä salaperäisen Mikaelin ja valokuvausta harrastavan Valerian, jolta Linnea kuulee kartanoon liittyvistä huhuista. Huhut liittyvät Linnean sukuun. Linnea huomaa huhuissa olevan totuuden siemenen ja hän joutuu kohtaamaan sukunsa salaisuudet.

Salaperäisen tunnelman lisäksi kirjassa seurataan Linnean taistelua syömistä vastaan. Linnea haluaisi olla laiha ja kaikkien ihailema. Ratkaisuna hän lopettaa syömisen. Ensin pois jäävät herkut ja vähitellen kaikki muukin. Linnea juoksee ja käy lenkillä pakonomaisesti. Pienikin ruuanmurena saa Linnean tuntemaan syyllisyyttä, johon auttaa vain ylimääräinen liikunta ja entistä vähäisempi syöminen.

Syömishäiriö ja sukusalaisuuksien selviäminen kietoutuvat Linnean elämässä yhteen. Perhosen varjo on yhtäaikaa kainis ja ahdistava kirja.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Blogistanian kuopus


Blogistanian kuopus on uusi kilpailu, jonka tarkoitus on edistää lasten- ja nurtenkirjallisuuden lekemista ja asemaa. Kilpailua emännöi Saran kirjojen Sara. Kilpailuun osallistuvien kirjojen tulee olla ilmestynyt Suomessa vuonna 2012.

Luen jonkun verran lasten- ja nuortenkirjoja. Osittain lukemisen taustalla on halu löytää kiinnostavaa lukemista omille lapsilleni, mutta isompi syy on se, etten missään vaiheessa oikeastaan lakannut lukemasta niitä itselleni. Luen sekä vanhempaa että uudempaa kirjallisuutta. Tänä vuonna julkaistujakin olen sen verran lukenut, että päätin osallistua.

Suosikkien valinta ei ollut helppoa, mutta tässä listäni on:
  1. Colin Meloy ja Carson Ellis: Sysimetsä 
  2. Anneli Kanto: Pusu ja pokaali
  3. Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja
Kirjat ovat keskenään varsin erilaisia ja järjestys ja valinnatkin olisivat toisena hetkenä voineet olla toisia.

Sysimetsä on kiehtova klassisia aineksia sisältävä fantasiatarina, jossa kaksi lasta päätyy pelastusehtävän vuoksi tavallisesta maailmasta taikavoimiaomaavaan metsään.

Pusu ja pokaali päättää futistyttö Oonasta kertovan sarjan. Sarjassa olemme saaneet seurata nuoren tytön kehitystä perheen ystävien ja harrastuksen parissa. Raikasta ja humoristista menoa ongelmia unohtamatta.

Yhden promillen juttuja on kokoelma kaunistelemattomia, mutta saarnaamattomia kertomuksia nuorten ja alkoholin suhteesta.

Kisan järjestäjille iso kiitos hienosta ideasta!

Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville


Olen lukenut Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin kirjan Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville kerran aikaisemminkin. Ankeaan hetkeen kaipasin jotain lämminhenkistä luettavaa ja tartuin tähän.

Romaani koostuu kirjeistä, joita lukuisa joukko ihmisiä kirjoittaa toisilleen. Rakenne voi aluksi vaikuttaa hankalalta, mutta kannattaa jatkaa, sillä siihen tottuu pian. Eletään toisen maailmansodan jälkeisessä Englannissa. Päähenkilö Juliet on kirjailija, joka sodan ajan kirjoitti rohkaisevia ja hauskoja pakinoita. Nyt hän etsii jotain uutta aihetta. Eräs Julietille kuulunut kirja on päätynyt Guernseyn saarella Dawseyn käsiin. Nyt hän haluaa Julietilta lisää tietoja kirjailijasta. He aloittavat kirjeenvaihdon ja vähitellen kirjeistä paljastuu saarelaisten sodanaikaisia kokemuksia ja heidän perustamansa kirjallinen piiri. Julietin uteliaisuus herää ja hän haluaa saada saarelaisista ja näiden kokemuksista lisää tietoa. Kanaalisaaret, joihin Guernsey kuuluu olivat sodan aikana natsien miehittämiä ja asukkaat joutuivat kokemaan monenlaisia vaikeuksia.

Juliet päättää kirjan saarelaisten kokemuksista ja matkustaa Guernseylle tapaamaan ihmisiä, joihin on kirjeitse tutustunut. Nyt Julietin kirjeet suuntautuvat kustantajalle Lontooseen ja ystävälle Skotlantiin. Juliet saa kuulla miehitysajan tapahtumista ja monet tapahtumista tuntuvat liittyvän natsien vangitseman Elizabethin ympärille. Hänestä Juliet päättää tehdä kirjansa päähenkilön. Juliet ihastuu saareen ja sen ihmisiin ja hieman romantiikkaakin on ilmassa. Miehitysajan tapahtumat muodostavat tälle melkoisen vastakohdan.

Aluksi oli tälläkin kertaa ihastunut kirjaan. Pidin sen henkilöhahmoista ja huumorista. Joku alkoi kuitenkin tökkiä loppua kohden. En oikein osaa määritellä mikä. Kirjassa oli ehkä liikaa kaikenlaisia tapahtumia ja originelleja henkilöhahmoja. Pidin historiallisesta aineksesta. Ärsyynnyin kirjan ihmisiin ja eritoten pyhimysmäiseen Elizabethiin, jota kaikki muistelivat ihaillen. Kirjoittajien olisi kannattunut sijoittaa häneen edes joku pieni särö.

Luen kirjoja usein uudestaan. Aina ne eivät kestä uudelleen lukemista ja valitettavasti Kirjallinen piiri perunankuori paistoksen ystäville taisi olla sellainen kirja. Harmi, sillä pidin kovasti tästä kirjasta ensimmäisellä lukukerralla.


Vilmos Kondor: Budapestin varjot


Eletään Budapestissa vuotta 1936. Pääministeri on kuollut ja hautajaisia valmistellaan. Lehtimies Zsigmond Gordonin pitäisi keskittyä kirjoittamaan hautajaismenoista. Gordon on erikoistunut rikosuutisiin eikä politiikka häntä niin kiinnosta. Samaan aikaan syrjäiseltä sivukujalta löydetään nuori nainen surmattuna. Gordon osuu paikalle ja kiinnostuu tapauksesta. Nainen paljastuu prostituoiduksi ja virallinen kiinnostus hiipuu siihen. Kuollut tyttö ei jätä Gordonia rauhaan ja hän jatkaa tutkimuksia omin päin. Eniten häntä ihmetyttää kuolleen naisen laukusta löytynyt juutalainen rukouskirja. Pian Gordon huomaa olevansa ison jutun jäljillä. Kaikki tahot eivät ole näistä tutkimuksista innoissaan ja Gordon huomaa saattaneensa vaaraan paitsi itsensä myös naisystävänsä ja isänsä. Hän ei kuitenkaan halua jättää tutkimuksia sikseen, vaan sukeltaa yhä syvemmälle Budapestin alamaailmaan. Ratkaisu löytyy kuitenkin yllättävästä suunnasta ja liittyy kunniaan ja rakkauteen.

Budapestin varjot on Vilmos Kondorin dekkarisarjan ensimmäinen osa. Kirja herätti minussa uteliaisuuden myös jatkon suhteen. Juonikuvio oli kiinnostava ja henkilöhahmot samoin. Tapahtuma-aika ja -paikka kiehtoivat myös.