torstai 28. helmikuuta 2013

Tammi- ja helmikuun luettuja



Olen ollut opintojen suhteen kiireinen ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Haluan kuitenkin lyhyesti merkitä muistiin lukemiani kirjoja, joten teen tälläisen kokoomapastauksen. Muutama luettu kirja jää odottamaan vuoroaan, koska haluan niistä kirjoittaa enemmän. Saan näin käsiteltyä ison pinon kirjoja ja kirjoittamaan tuoreemmista lukukokemuksista.

Milla Paloniemi (toim.): Höh! ...ja muita sarjakuvakertomuksia lapsille
  • Suomalaista uutta sarjakuvaa lapsille
Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
  •  Kiehtova tarina naisesta, joka alkaa nähdä unia uuden kotinsa entisistä asukkaista. Kahden naisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Vetävä kirja.
Hanna Koljonen: Sokerihullu
  • Sarjakuva sokeririippuvuudesta. Itsellä ei näin pahaa ongelmaa ole, mutta jotakin tunnistin myös itsestäni.
Tuija Lehtinen: Pirunsaaren veljekset
  •  Tuija Lehtisen varhaistuotantoa uusintaluvussa. Ihan mukava kirja edelleen
Jen Campbell: Kummia kysymyksiä kirjakaupassa
  •  Pieni ja hauska kirja asiakaskohtaamisista
356.fi: viisi vuotta valokuvina
  •  Mielenkiintoinen kurkistus ihmiselämään valokuvien avulla
Melissa Hill: Älä unta näe
  •  Irlantilaista viihdettä, jonka olinkin lukenut joskus aikaisemmin. Kirjassa oli vammaisuus osana juonta, mikä on viihdekirjallisuudessa harvinaista.
Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen
  •  Kirjailija painiskelee menneisyytensä kanssa yrittäessään kirjoittaa uutta kirjaa. Paikoitellen kiinnostava, mutta en kuitenkaan päässyt tähän oikein sisälle.
Karen Homer: Mitä jokaisen naisen tulisi tietää kengistä
  • Yllättävän asiallinen kirja kengistä
Kirsi Pehkonen: Aloituskiekko
  • Jääkiekkoa pelaava seiskaluokkalainen Hilla pääsee pelaamaan oikeassa joukkueessa. Hauska kirja, jossa käsitellään vakavampiakin asioita.
Kirsi Pehkonen: Punaviiva
  • Hillan tarina jatkuu nyt urheilukuokalla kaupungissa.
Richard Thompson: Pellonreuna
  • Sarjakuvaa lapsista, mutta ei lapsille
Ilpo Rantanen: Vuonna 85 - Manserockin lyhyt oppimäärä
  • Sukellu 80-luvun rock-elämään Tampereella. Asiallista historiaa ja huvittavia anekdootteja. Mukana cd-levy, jolle oli valittu harvinaisempiakin kappaleita.
Vilja-Tuulia Huotarinen (toim.): Taskunovellit
  •  Uusia suomalaisia novelleja. Osasta pidin ja osa tuli luettua ilman suurempia muistijälkiä.
Satu Lusa: Kaunotar ja hirviöt
  • Sarjakuva parisuhteen solmimisen vaikeudesta

perjantai 8. helmikuuta 2013

John Irving: Vapauttakaa karhut!

Kuva täältä.
John Irving on ollut kauan lempikirjailijoideni joukossa. Tuore suomennos Vapauttakaa karhut! on Irvingin esikoisteos. Tartuin kirjaan hivenen pelonsekaisella uteliaisuudella.

Siggy ja Graff ovat kaksi wieniläistä opiskelijanuorukaista, jotka tutustuvat sattumoisin, ostavat yhteisen moottoripyörän ja lähtevät matkalle. Lähtiessään matkalle he käyvät eläitarhassa. Vangitut eläimet eivät jätä vapaudenkaipuisia miehiä rauhaan ja Siggyn aivoissa itää ajatus eläinten vapauttamisesta. Matkalaiset päätyvät erääseen majataloon. Erinäisten tapausten vuoksi Siggy palaa Wieniin ja Graff jää majataloon. Kirjan keskiosa onkin Siggyn muistikirjaa eläintarhasta ja sukuhistoriasta. Graff viettää aikaa majatalossa. Siggy palaa ja tapahtumat ajautuvat vauhdilla eteenpäin.

En oikein osaa sanoa mitä mieltä kirjasta oikein olen. Päällimmäinen mielikuva on varsin sekava ja minulla on tunne etten oikein pysynyt tarinan matkassa. Silti kirjassa oli paljon kohtia, joista pidin paljon. Siggyn muistikirja oli minulle mieleisin osa. Kiinnostava kirja ehdottomasti oli.

James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni


Taas olen lukenut ison pinon kirjoja ilman, että olen saanut kirjoitettua niistä mitään. Osittain voin syyttää tästä opiskelukiireitä, mutta osansa on kyllä ihan omalla saamattomuudellanikin. Yritän kuitenkin jonkun lyhyen maininnan saada aikaiseksi kaikista lukemistani kirjoista.

Luin syksyllä James Herriotin kirjan Elämäni kissat, johon on koottu kissatarinoita Herriotin kirjoista. Kerroin jo silloin kuinka viidennen luokan kuvaamataidon opettajamme luki meille tätä kirjaa ääneen. Innostuin Herriotin kirjoista ja luin ne kaikki. Elämäni kissat palautti mieleeni nämä aikaisemmat lukukokemukseni ja sai minut lukemaan Kaikenkarvaiset ystäväni jälleen kerran.

Kirja kertoo nuoresta vastavalmistuneesta eläinlääkäristä, joka saapuu ensimmäiseen työpaikkaansa Yorkshireen. Uusi työ tuo mukanaan monia kommelluksia niin ihmisten kuin eläinten parissa. Herriot kirjoittaa molemmista lämmöllä. Kirjasta huokuu ehdoton eläinrakkaus ja ihastuminen kauniiseen maaseutuun.

Kirjan tapahtumat palautuivat yllättävän hyvin mieleeni, mutta se ei haitannut mukavaa paluuta kirjan maisemiin.