maanantai 26. elokuuta 2013

Luettuja lyhyesti


Anu Silfverberg: Äitikortti
Kirjoituksia äitiydestä niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Herätti ajatuksia, mutta täysin en kirjaan ihastunut. Mutta olisipa tämä kirja ollut olemassa jo silloin kun itse tulin äidiksi. Silloin kaipasin tämän tyyppistä kirjallisuutta peilaamaan omia kokemuksiani ja ajatuksiani.

Felicia Feldt: Näkymätön tytär
Felicia Feldt on Lapsikirjastaan tunnetun Anna Wahlgrenin tytär, joka kertoo oman näkemyksensä lapsuudestaan ja kasvattajagurusta äidistää. Melko kiinnostava selviytymistarina.

Kirja, joka muutti elämäni
Lukijoiden kertomuksia elämää muuttaneista kirjoista. Mukana julkisuuden henkilöitä ja tavallisia ihmisiä.

Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla
Mies, vaimo ja rakastajatar. Tarinaa seurataan jokaisen hahmon näkökulmasta. Välillä hieman toisteista ja välillä henkilökohtaisestikin viiltävää tunnetta. Kirjasta ei kuitenkaan jäänyt kovin syvää muistijälkeä.

Helga Weiss: Helgan päiväkirja
Nuoren prahalaisen juutalaistytön päiväkirja keskitysleirikokemuksista. Hurja ja raaka tarina. Jotenkin sitä kuvittelee lukeneensa aiheesta kaikenlaista ja silti aihe kiehtoo ja järkyttää edelleen.

Dieter Hermann Schmitz: Täällä pohjoisnavan alla
Humoristinen kertomus Suomessa vuosia asuneesta saksalaismiehestä, joka päättää tulla oikeaksi suomalaiseksi. Kiva välipalakirja.

Terry Pratchett: Lyödään rahoiksi
Tahmee von Lipwig on tuttu hahmo Pratchettin kirjasta Posti kulkee. Tällä kertaa huijarimenneisyyden omaava Tahmee joutuu patriisi Vetinarin käskystä uudistamaan Ankh-Morporkin pankkimaailman. Kirja ei oikein päässyt täyteen lentoon, mutta oli ihan mukavaa luettavaa kuitenkin.

Alex Capus: Léon ja Louise
Ranskalainen nuoripari tutustuu ensimmäisen maailmansodan aikaa. He joutuvat sodan melskeissä erilleen ja jatkavat elämäänsä kunnes sattumalta kohtaavat vuosien kuluttua. Yhteinen elämä ei ole mahdollista, mutta side heidän välillään ei häviä vuosikymmenten kuluessa. Hivenen haikea ja lämmin pieni kirja.

Anneli Kanto: Pala palalta pois
Kirjailijan äiti sairastuu Altzheimerin tautiin. Kirja jakautuu kolmeen osaan. Yhdessä osassa seurataan äitiään hoitavan tyttären osaa, toisessa tapahtumia katsellaan äidin näkökulmasta ja kolmannessa pääsevät ääneen muut dementikkojen omaiset. Hieno kirja tärkeästä aiheesta, vertaistukea niille joita asia koskettaa ja kaikille muille tervetullut näkökulma ja muistutus siitä milläistä elämä voi olla.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Sarjakuvia


Ninni Aalto: Sähköjänis
Ninni Aalto on minulle aikaisemmin tuttu mainiosta sarjakuvablogistaan. Pidän Aallon piirustustyylistä ja sarjakuvien välillä hieman kiero huumori viehättää.

Ninni Aalto ja Tuuli Hypén: Kas, kissa
Ninni Aallon ja Tuuli Hypénin Kas, kissa sisältää kissa-aiheisia sarjakuvia. Niistä löytyy varmasti jotain tuttua jokaiselle kissanystävälle.

Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
Mustasuon mysteeri jatkaa Saniaislehdon salaisuuksista tutun Agnesin seikkailuja. Tytön isoäiti on joutunut sairaalaan ja Agnes on lähetetty tyttöjen sisäoppilaitokseen. Agnes selvittelee edelleen vanhempiensa katoamista ratkaisten samalla kadonneiden koulutyttöjen arvoituksen. Suosittelen.

Pauli Kallio ja Christer Nuutinen: Kramppeja ja nyrjähdyksiä - Viidakon vaarat
Pauli Kallion käsikirjoittamia Kramppeja ja nyrjähdyksiä olen seurannut vuosia. Pari viimeisintä albumia on piirtänyt Christer Nuutinen, joka piirsi myös Kramppien alkupään tarinat. Olen nauttinut sarjakuvista. Pidän erityisesti siitä, että henkilöhahmot ovat sarjan kulessa ikääntyneet ja muuttuneet. Viidakon vaarojen lukeminen oli kuin olisi tavannut pitkästä aikaa vanhoja tuttuja.

Pauli Kallio ja Kati Kovacs: Onnen lahjat 1& 2
Onnen lahjoja olen lukenut aikaisemminkin. Tällä kertaa Piitun ja kumppaneiden elämä tuntui mielenkiintoisemmalta ja elävämmältä.

Hugo Pratt: Suuren pohjolan mies
Hugo Pratt tunnetaan ennenkaikkea Corto Maltesesta. Suuren pohjolan mies kuuluu Prattin muuhun tuotantoon. Olen joskus nähnyt tähän perustuvan elokuvan Jesuit Joe, josta on melkoisen sekavat muistikuvat. Sekavalta vaikuttaa myös tämä sarjakuva. Tarina sijoittuu Kanadan lumisiin metsiin, joissa seuraamme hetken jesuiittojen kasvattaman intiaanin verenhurmeista matkaa. Kuvat ovat kuitenkin komeita.

Alison Bechdel: Lepakkoelämää 1-4
Alison Bechdel on tehnyt Lepakkoelämää-sarjakuvaa 80-luvulta lähtien. Sarja seuraa erään naisjoukon arkista elämää. Arjen lisäksi henkilöiden elämää määrittelee seksuaalinen suuntautuminen. Sarja on välillä myös melko poliittinen ja sen seuraamista auttaa Yhdysvaltojen tapahtumien tunteminen muutamien viime vuosikymmenien aikana. Olen lukenut osan Lepakkoelämää-kokoelmista aikaisemminkin. Uusimman suomennoksen ilmestyminen sai minut lukemaan kaikki tähän asti suomennetut osat yhteen menoon. Lukemisesta sai näin paljon enemmän irti, koska ei tarvinnut miettiä kuka oli kuka ja tarinan pidemmät kaaret tulivat paremmin esiin.

torstai 1. elokuuta 2013

Kevyttä ja kivaa


Tykkään lueskella välillä ihan silkkaa hömppää. Romantiikan alallakin kirjoja löytyy hyvinkin erilaisia. Osa on kevyttä höttöä, jolla on hyvä tyhjentää omaa päätänsä ja joka ei jätä sen kummempia jälkiä lukijan mieleen. Toisinaan kevyeen tekstiin on kiedottu vakavampia ja koskettavampia tarinoita. Huumorin ja hömpän yhdistäminen viihdyttää myös. Laadukkaan viihteen löytäminen luettavaksi ei aina ole helppoa ja uskoisin ettei myöskään sen kirjoittaminen.

Seuraavaksi muutamia sanoja kevään ja alkukesän mittaan luetuista viihdekirjoista.

Cathy Kelly: Uusia alkuja
Neljä naista kohtaavat irlantilaisessa pikkukaupungissa. Menneisyyden selvittelyä ja uusia tuulia tulevaisuuteen. Kelly on ollut vuosia eräs hömppäsuosikeistani, mutta tuoreimpiin Kellyn kirjoihin en ole saanut enää makua. Ihan mukavaa luettavaa silti.

Rain Mitchell: Opetuksia
Luin viime vuonna Mitchellin sarjan ensimmäisen osan Tasapainoilua. Opetuksia jatkaa edellisestä osasta tuttujen naisten elämän seuraamista. Aikamoista amerikanmeininkiä, mutta kevyttä ja kivaa luettavaa.

Nora Roberts: Rakkauden kynnyksellä
Toinen osa Boonsboron majatalon ympärillä pyörivästä sarjasta. Melko tyypillinen Robertsin tyylin edustaja. Jo alussa tietää ketkä tässä kirjassa saavat toisensa. Mielenkiintoista on seurata miten tähän lopputulokseen päädytään ja mitä mutkia matkassa on. Majataloon liittyvä kummitustarina ja helppolukuisuus saavat minut tarttumaan todennäköisesti myös seuraavaan osaan, vaikka en kovin kummoisena kirjaa pitänytkään.

Charlaine Harris: Samaa verta
Harrisin kirjoissa on melkoinen annos fantasiaa mukana, mutta silti miellän ne enemmän silkaksi hömpäksi. Telepaattisia kykyjä omaava tarjoilija Sookie liikkuu sujuvasti niin vampyyrien, ihmissusien kuin muidenkin yliluonnollisten olentojen parissa. Tällä kertaa Sookie on hieman siipi maassa edellisen osan tapahtumien vuoksi. Lohtua tuo suhde komeaan vampyyriin, mutta Sookie ei olisi Sookie ellei hän onnistuisi taas kerran sotkeutumaan verisiin tapahtumiin.

Marian Keyes: Mercy Closen mysteeri
Helen on nuorin Walshin sisaruksista, joista toiset ovat saaneet omat kirjansa jo aiemmin. Keyesille ominaiseen tyyliin kirjassa käsitellään vakavampaa aihetta kevyemmän rinnalla. Tällä kertaa kyseessä on masennus, josta Helen on kärsinyt aikaisemminkin. Yksityisetsivänä toimiva Helen etsii comebackia tekevän poikabändin jäsentä ihmissuhdepyörityksen lomassa. Irlannin talousvaikeudet näkyivät myös kiinnostavasti kirjan juonikuvioissa. Kelpo tavaraa.

Kirsti Ellilä: Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin
Toimittaja Selma kärsii raha-, remontti- ja ihmissuhdehuolista. Hän päättää kirjoittaa menestyksekkään ja myyvän rakkausromaanin. Lähipiirillä on omat epäilynsä Selman aikeista. Kirja on herkullinen sekoitus ihmissuhteita, kirjoituspohdintaa ja huumoria.