Olen lukenut Kyllikki Villalta aikaisemmin julkaistut matkapäiväkirjat, kirjan sota-ajan lottakokemuksista ja Ritva Hapulin Villan matkapäiväkirjoista kertovan Matkalla kotona-kirjan. Äidin lokikirjassa liikuttiin siis tutuissa aiheissa.
Äidin lokikirja koostuu Kyllikin matkapäiväkirjoista 60-luvun puolivälistä 70-luvun alkupuolelle. Kyllikki oli suomentaja, joka teki useita matkoja rahtilaivoilla työskennellen samalla. Kirjassa kerrotuilla matkoilla Kyllikillä oli mukanaan tyttärensä Saara, joka oli silloin 5-12-vuotias. He matkasivat yhdessä Puolaan, Kreikkaan, Portugaliin, Välimerelle, Etelä-Amerikkaan ja lopulta maailman ympäri. Saara on aikuisena koonnut nämä matkapäiväkirjat yhteen ja tehnyt niihin omia välihuomautuksiaan ja muistikuviaan.
Mikä näissä matkakirjoissa oikein viehättää? Ehkä ensisijaisesti mahdollisuus kurkistaa jonnekin itselle kokemattomaan elämäntapaan, matkustamiseen ja tässä kirjassa vielä höystettynä historiallisella näkökulmalla. Toiseksi pidän päiväkirjamuotoisten tekstien lukemisesta. Minusta on kiinnostava kurkistaa tällä tavoin jonkun toisen, vieraan ihmisen elämään ja ajatuksiin. Kolmanneksi sekä Kyllikki että Saara osaavat kirjoittaa hyvällä ja kiinnostavalla tyylillä.
Minä pidin. Kirja näytti hienosti miten oudot ja hankalatkin asiat selviävät ja ovat mahdollisia. Kyllikin rohkeus heittäytyä uusiin asioihin herätti hieman myös kateuden tunteita, mutta kannusti myös unelmoimaan uusista mahdollisuuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti