sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Eeva Tenhunen: Viimeinen pari


Eeva Tenhunen on suomalainen dekkarikirjailija, jonka tuotantoon palaan aina sillointällöin. Kesäinen Savonlinnan reissu innosti kaivamaan hyllystä Tenhusen esikoiskirjan Mustat kalat ja joululomalukemista etsiessä kirjaston hyllystä silmiini osui vuodelta 1980 oleva Viimeinen pari.

Kirjan kertojana on useista Tenhusen kirjoista tuttu Liisa Halla. Liisa on keski-ikäinen dekkarikirjailija, joka on naimisissa rikoskomisario Martti Hallan kanssa. Martti on työmatkalla ulkomailla. Liisa on tervehtimässä kummityttöään tämän rippileirillä. Liisa on oman rippikoulunsa käynyt samassa paikassa. Leirin henkilöstössä on Liisan leiriajoilta tuttuja henkilöitä. Liisan valtaa nostalgia ja hänet on helppo ylipuhua osallistumaan leirikeskuksessa järjestettävään aikuisten leiriin. Leirillä on tarkoitus saada erilaisia ihmisiä kohtaamaan toisiaan ja lopulta ymmärtämään toisiaan ja samalla tuoda julkisuutta leirikeskukselle. Liisa korvaa leirille alunperin suunnitellun vieraan.

Heti kirjan alussa saamme tietää mitä leirllä tulee tapahtumaan Liisan löytäessä ruumiin rantahietikolta. Leiri alkaa kuitenkin melko leppoisissa tunnelmissa. Liisa ja muut leiriläiset osallistuvat erilaisiin tekemisiin, mutta tarpeeksi ristiriitatilanteita ei kehity. Ei ainakaan aluksi. Ihmisten väliltä alkaa kuitenkin löytyä yllättäviä yhteyksiä ja salattuja tarkoitusperiä. Puhutaan naimisiinmenosta, rakkausjutuista ja kuolleesta rippikoulutytöstä. Liisakin sekaantuu leirin ihmissuhteisiin enemmän kuin oli ajatellutkaan. Leirin loppua kohti tunnelma kiristyy ja yhä useamalla alkaa olla aihetta tuntea syyllisyyttä. Lopulta tehdään ratakaisuja, joden selvittämiseen tarvitaan Martti Hallaa.

Viimeinen pari ei ole suosikkini Tenhusen kirjojen joukosssa. Se on kuitenkin ihan mukava lukukokemus. Pidän Tenhusen kirjoitustyylistä. Siinä on ripaus humoristisuutta. Tunnelman kuvaileminen ja varsinkin Liisan oman syyllisyydentunteen kuvaus oli hienoa. Vaikka olen lukenut tämän kirjan aikaisemmin, en muistanut loppuratkaisua. Tenhunen onnistui kiepauttamaan juonikuvion muutaman kerran hienosti ympäri.

Helmet-lukuhaasteeseen laitan tämän kohtaan 24 eli kirjassa selvitetään rikos.


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Täällä taas


Aina välillä olen muistanut, että minulla oli joskus tälläinen kirjablogikin. Tämän kirjoittaminen jäi aikanaan opiskelun ja työn jalkoihin. Kun istuin koko päivän muutenkin näytön ääressä, ei vapaa-aikaa huvittanut enää koneella viettää. Itse lukemista en kuitenkaan ole lopettanut missään vaiheessa, vaikka välillä sekin on ollut vähäisempää. Kirjoittamista ja kirjajuttuja olen kaivannut. Välillä olen suunnitellut palaavani tämän blogin pariin tai aloittavani aivan uuden. Uuden vuoden innostamana päätin antaa itselleni ja blogille uuden alun.

Olen lukenut paljon siitä asti, kun opin lukemaan. Lukeminen on ollut minulle ajankulua, todellisuuspakoa, oppimista itsestä ja maailmasta, keino käsitellä tunteita, maailmankuvan laajentamista, viihdettä, nautintoa, iloa ja surua. Luen kaikenlaista; rakkaushömppää, dekkareita, klassikoita, tietokirjoja, historiaa, muistelmia, uudempaa ja vanhempaa, suomalaista ja ulkomaalaista, mieskirjailijota ja naiskirjailijoita, sarjakuvaa, novelleja, romaaneja tai vaikka maitopurkin kylkeä, jos muuta ei ole. Olen lukenut kotona, kylässä, koulussa, kirjastossa, sairaalassa, odotushuoneissa, junassa, laivassa, lentokoneessa, mökillä, rannalla, puistossa, sängyssä, sohvalla ja salaa peiton alla. Olen saanut kirjoista ja lukemisesta paljon. Lukeminen määrittelee minua. En olisi sama ihminen, jos en olisi lukenut kaikkia niitä kirjoja, jotka olen lukenut.

Helmet-kirjastot ovat julkaisseet tälle vuodelle lukuhaasteen, johon kuuluu 50 kohtaa. Seurasin haastetta vähän jo viime vuonna ja se houkutteli mukaansa silloinkin. Nyt päätin hypätä haasteeseen mukaan heti alusta lähtien. Haaste oli myös yksi kimmoke blogiin paluulle. Haasteen säännöt ovat mukavan väljät ja niitä voi soveltaa omien tarpeiden mukaan vielä lisää. Saa nähdä miten paljon päädyn soveltamaan. Nyt ainakin ajatuksena on löytää joka kohtaan eri kirja, mutta voi olla että päädyn yhdistämään saman kirjan useampaan kohtaan. En ota haastetta ainoaksi tavaksi valita lukemisiani. Olen joskus aikaisemminkin osallistunut lukuhaasteisiin ja todennut ne hyviksi keinoiksi löytää myös sellaisia kirjoja, joihin muuten ei tulisi tartuttua.

Toinen lukusuunnitelma tälle vuodelle on lukea kirjoja omasta hyllystä. Luen enimmäkseen kirjaston kirjoja. Omistan kuitenkin melkoisen määrän omia kirjoja. Hyllyssäni on lukemattomia kirjoja ja sellaisia, jotka olen joskus lukenut ja joihin haluaisin palata uudestaan. Omat kirjat jäävät välillä turhan vähälle huomiolle, koska kirjaston kirjat palautuspäivämäärineen ajavat edelle. Kuvittelen välillä ehtiväni lukemaan enemmän kuin kuitenkaan ehdin. Kirjahylly pursuaa kirjoja ja samalla voin myös miettiä, että mitä kaikkia kirjoja oikeasti haluan omistaa.

Lukuintoa ja lukurauhaa kaikille!